Australian luonnon ihmeet III- Jenolanin tippukiviluolat

Päätettiin, että toisinaan täytyy lähteä turistikierrokselle, jotta muistaisi taas, kuinka paljon maailmassa on hienoja paikkoja nähtävänä, ja sen, että oikeastaanhan sitä on turisti täällä Australiassa. Ei me olla tänne jäämässä, joten täytyy nyt nauttia kauniista maisemista, kun näkee ne ihan paikan päällä eikä vain kuvissa. Lisäksi olen jo pitkään halunnut päästä käymään tippukiviluolissa, ja nyt siihen viimeinkin tarjoutui tilaisuus. Maisemat matkalla oli mäntymetsineen kuin oli kuin olisi Suomessa, mutta onneksi periltä löytyi jotain hieman eksoottisempaa.

Jenolan-tippukiviluolat valikoitui kohteeksi, koska täältä Katoombasta pääsee sinne opastetulle kierrokselle todella helposti. Bussi lähtee aamulla puoli 11 ja palailee siinä viiden maissa, kumpikin aikataulu on no worries-asenteen ansiosta hieman joustava. Matkalla pysähdyimme syöttämään kengurua, joka todennäköisesti juurikin omenan toivossa oli tullut tienvarteen odottelemaan bussin saapumista. Kaveri ei ollut lainkaan huolissaan ihmisistä, vaan kävi rohkeasti nappaamassa makupalan joka turren kätösestä. Hieman kyllä huolestuin, kun näin miten kamalat kynnet kengurulla on, mutta onneksi tultiin juttuun tosi hyvin.

Tässä me ollaan kavereita kengurun kanssa

Matka jatkui kengurun jälkeen luolille, olimme jo edellisenä päivänä varanneet Orient-luolan kierroksen Katoombasta käsin. Jenolanilla on tarjota useaa erilaista luolakierrosta, jotkut todella helppoja, ja jotkut haastavia, koska matkalla joutuu könyämään useita portaita. Meidän reitti oli varmaan sellainen keskivaikea, ja kesti puolitoista tuntia.

Tämä taisi olla pekonikaupasta

Jenolanin luolat tulivat eurooppalaisten tietoisuuteen 1830-luvulla, kun jompi kumpi Whalanin veljeksistä, tarinasta riippuen Chares tai James, etsi alueelta entistä rangaistusvankia ja nykyistä aktiivivarasta nimeltä James Mc Keown, On kyseenalaista, kuka ehti luolille ensin, Whalan vaiko McKeown, jonka sanottiin käyttäneen luolia pakopaikkanaan lain kouraa vältellessään.

Luolien löytyminen herätti seikkailunhaluisten ihmisten kiinnostuksen, ja seuraavien vuosikymmenien aikana luolia löytyi paljon lisää. Turistikohteeksi luolat muotoutuivat niinkin varhain kuin 1880-luvulla. Ja miksipä ei. kyseessä on tiedemiesten mukaan maailman vanhin tänä päivänä tunnettu avoin luolasto. Jenolanin luolat olivat aboriginaalien tietoisuudessa, mutta ilmeisesti he eivät menneet pitkälle luolien sisään, mutta pitivät alueen vettä parantavia voimia omaavana ja toisinaan veivät potilaita maanalaiselle vesilähteelle parantavan veden äärelle. He kutsuivat paikkaa nimellä Binoomea, pimeä paikka.

Oppaamme mukaan tippukivi muodostuu uskomattoman hitaasti, katosta roikkuvat stalaktiitit kasvavat noin sentin sadassa vuodessa (ellei muistini petä). Katosta roikkuvan puikon alapuolelle muodostuva möhkäle on nimeltään stalagmiitti, ja kun nämä kaksi joskus vuosituhansien jälkeen kohtaavat, niistä tulee pilari. Saimme myös kuulla, että luolia tutkineet miehet olivat korkeakulttuuristen nimien lisäksi antaneet eri muodostumille nimiä, kuten "pekonikauppa", tai "rihkamakauppa". Voi kuvitella joo, että jos viettää paljon aikaa maan alla, niin saattaa alkaa kaivata jotain viihdykettä, olkoon se sitten vaikka tippukivien nimeäminen. Jätän tippukivien tarinan tältä osin tähän, kyseisen kivityypin syntytarinan voitte lukea Googlesta asiaankuuluvine kemiallisine termeineen.

Olimme onnekkaita, maanalaisessa järvessä oli vettä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen