Australian luonnon ihmeet I- eksoottiset eukalyptukset

Hei, älä pelästy, en ajatellut tehdä tästä kasvitieteellistä postausta latinalaisine termeineen. Halusin vain kirjoittaa minisarjan Australian luonnosta, keskittyen muualla maailmassa harvinaisiin lajeihin niin kasvi- kuin eläinmaailmassakin. Yritän myös tuottaa kuvamateriaalia, jotta postauksesta ei tule pelkkä kuivahko selitys siitä, miltä luonto näyttää tällä saarella, joka on saanut suhteellisen eristyneenä muusta maailmasta kehitellä ominaispiirteitään aina 1700-luvun loppupuolelle asti. 

Kun päätin lähteä Australiaan, yksi kiinnostuksen kohde oli nimenomaan Australian luonto. En ole koskaan ollut erityisesti luontoihminen, en Suomessakaan tykkää samoilla metsässä tai lähteä telttaretkelle, eikä moinen täälläkään vetoa. Suomen luonto, vaikka onkin melko kesy, aiheuttaa minussa silti ahdistusta. Mutta luonto on kaikkialla, muuallakin kuin haastavilla vaellusreiteillä tai keskellä erämaata. Luonto on heti oven ulkopuolella, ja se on täysin erilainen kuin mikään aikaisemmin kokemani.

Australiassa kaikki tuntuu paljon suuremmalta. Puut vaikuttavat jättimäisiltä, kasvit ja eläimet ovat kuin toisesta maailmasta, ja ikävä kyllä hyönteiset ovat suurempia. Parasta Australiassa on se, että täällä on lähes joka pikku kaupungillakin oma luonnonpuistonsa, joten ei ole välttämätöntä matkustaa montaa tuntia päästäkseen tutustumaan Australian kansallismaisemiin. Eräässä puutarhaesitteessä kerrottiin, että ensimmäiset eurooppalaiset eivät olleet erityisen innostuneita uuden kotimaansa kasvistosta. Alunperin englantilaiset maahantulijat halusivat kopioida vanhan maansa puutarhat Australiaan viimeistä piirtoa myöten, mutta nykyisin Australian omien, luonnonvaraisten kasvien arvostus on kasvanut. Kun aussit kuvailevat puutarhaansa ja luontoa ympärillämme, he muistavat ausralialaisten kasvien kohdalla painottaa, että se on "native". 

Puutarhojen lisäksi myös metsä on aivan erilainen kuin Euroopassa. Ehkä ei niin yllättäen, täällä usein tavattu laji on eukalyptus ja sen lisäksi ainakin itäisellä rannikolla eräänlaiset paperikuoriset eukalyptuksien kanssa samaan perheeseen kuuluvat puut. Niitä kasvaa joka paikassa, ja ne kuorivat paperista tuohtaan ja näyttävät jatkuvasti vähän ränsistyneiltä. Eukalyptukset ovat Australian tyypillisin puu, yli 700 eukalyptuslajia asustaa Australian eri kolkassa, ne ovat sopeutuneet joka ikiseen ilmastotyyppiin, joka esiintyy tällä saarella. Puhutaan lisää eukalyptuksista.

Eukalyptukset ovat kiinnostava puuperhe. Australiassa muutamat eukalyptukset ovat ansainneet lisänimen kumipuu, koska pienestäkin rungon vauriosta alkaa valua kumimaista nestettä. Yksi parhaiten tunnettu lajike on sininen kumipuu, tai kuumepuu, kuten sitä ennen kutsuttiin, koska sitä istutettiin soisille alueille, joilla sai helposti iljettäviä kuumetautitartuntoja. Eukalyptuksella nääs on syvälle ulottuvat juuret, ja sitä on käytetty malaria-alueilla soisen maaperän kuivattamiseen, koska se haihduttaa runsaasti vettä. 

 Eukalyptuksen eräät mukavat ominaisuudet, kuten nopeakasvuisuus, ovat herättäneet usean tieteenalan kiinnostuksen. Etenkin paperiteollisuus on kiinnostunut käyttämään eukalyptusta selluloosan valmistukseen. Eukalyptusöljyllä puolestaan on antiseptinen ja rentouttava vaikutus, puhumattakaan siitä, että eukalyptusöljyn katku karkottaa hyönteisiä luonnonmukaisella tavalla. Mielenkiintoisena lisätietona mainittakoon, että Australian siniset vuoret ovat saaneet nimensä puiden erittämästä öljystä, joka etenkin lämpöisellä kelillä leijailee utumaisena metsän yläpuolella. 

Toki täällä kasvaa muutakin kuin eukalyptuksia, mutta halusin kertoilla tästä puutyypistä, joka ei kasva luonnonvaraisena kuin tässä yhdessä maailmankolkassa, mukaan lukien Papua-Uuden Guinean ja Indonesian. Yksi sinnikäs laji on päässyt niinkin kauas pohjoiseen kuin Filippiineille saakka. Eukalyptus ei kuitenkaan ole pohjoisten alueiden kasvi, sillä se ei siedä kovin kylmää. Ymmärrän tämän täysin. Eukalyptusta tavataan istutettuna esimerkiksi Etelä-Amerikkassa, jonne puu tuotiin tuottamaan materiaalia paperiteollisuuteen, joskin huolenaiheena on se, että eukalyptus mahdollisesti syö elintilaa Etelä-Amerikan alkuperäisiltä kasveilta ja vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Lopuksi vielä kympin kevennys teille, joita kullankaivuu kiinnostaa: eukalyptuksen lehtien kultapitoisuudesta voidaan päätellä syvien kultaesiintymien sijaintia. Onnea matkaan vaan, jos tekee mieli kokeilla kaivostoimintaa!