Blogipostaukset tulee vähän viiveellä, kun pitää koko ajan juosta nähtävyyksiä kattelemassa. Nyt oon jo siirtyny Thaimaahan, mutta blogi on edelleen Vietnamissa. Halusin vielä tarinoida muutamasta aiheesta. Esimerkiksi joka kaupan edustalla ja joka kadunkulmassa istuva vartija. Siis odottaako kansa jatkuvasti pankkiryöstöä, mitä häh? Kerran jäin empimään vaatekaupan ovelle, mietin jaksanko mennä koko kauppaan ostoskassieni kanssa. Vartija pomppasi oitis tuoliltaan avaamaan ovea, ajatteli varmaan, ettei tuollainen ulkomaanelävä kenties osaa ovea käyttääkään. Ei, vaan kyseessä on tälle maailmankolkalle tyypillinen palvelukulttuuri. Asiakas ennen kaikkea, jopa päättämätön asiakas. Lisäksi toisinaan vartija on vaan muodollinen koristus, etenkin erään kaupan vartija näytti nukkuvan suurimman osan virantoimitusajastaan.
Kohteliaisuudesta puheen ollen minua suorastaan ahdisti, kun minua puhuteltiin "miss" tai "madame". Oon liian vanha olemaan neiti ja liian nuori olemaan madame. Suomessa on epätavallista neiditellä tai rouvitella ketään, minusta se kuulostaa melko oudolta. Oletettavasti Vietnamissa kuulostaisi toella töykeältä olla osoittamatta kunnioitusta vieraalle/ asiakkaalle ja puhutella häntä suomalaiseen tyyliin "hei sinä siellä".
 |
| Vietnam, maa jossa kahvikuppisikin teitittelee sinua |
Lauantaina kävin ystävän kanssa paikallisessa supermarketissa. Supermarketit ulkomailla tarjoavat usein viihdettä moneksi tunniksi , mutta Vivo Cityn supermarket repäisi oikein ja tarjosi Heinekenin maistiaisia het aamusta. Listasin mielessäni ne sata syytä. miksi lasillinen ilmaista olutta ei olisi niin kovin loistava idea Suomessa. Ajatelkaa nyt, jos Citimarketista saisi ilmaista kaljaa, jonohan riittäisi Helsingistä Turkuun.
 |
| No jos minä sitten tämän kerran |
Ikuista päänvaivaa mulle aiheutti Vietnamin superinflaation läpikäynyt rahayksikkö, dong. Vietnamissa joka iikka on taatusti pesunkestävä miljonääri. Vähän vajaalla neljälläkymmenellä eurolla pääsee miljoonan omistajaksi Vietnamissa. Tästä johtuen hinnat ovat absurdeja. Dragon fruit maksaa 17 000, ravintolalasku seurueelle voi olla parisensataatuhatta jne. kansainvälisten ketjujen vaatekaupoista ei paljon mitään irtoakaan alle miltsillä. Olin jatkuvasti solmussa rahan kanssa. Yritin maksaa vaan viidenkymmenen tonnin ostokset viidelläsadallatuhannella jne. Kolikot eivät ole käytössä ollenkaan, sillä ne ovat periaatteessa arvottomia. Edes lentokentän valuutanvaihto ei huolinut viisisatasta saati sitä pienempää paria hunttia, kun ei niillä juuri tee mitään. Eihän nyt mitään alle tonnilla saa!
 |
| On tätä päivää odotettukin |
Jos saisin tehdä matkasuunnitelmani uusiksi, viettäisin enemmän aikaa Vietnamissa. Rakastuin maahan kertaheitolla. Ihmisetkin on mukavia ja avuliaita, joskin välillä väsähdin kadunvarrella oleviin papparaisiin, jotka olisivat mielellään vieneet minut rautahevoisensa selässä minne ikinä halusinkin mennä. Ei, minä kävelen. Terveellistä on liikkua paljon. En tarvitse moottoripyörätaksia, kiitos vaan.
Ruokakin on hyvää. Tuntuu, että söin koko loman ajan. Kun aamiaisesta oli selvitty, oli aika ajatella lounasta ja siitä sitten kivasti päiväkahvin jälkeen siirryttiinkin jo illallispuuhiin. Ystäväni sanoivat, että syöminen on osa Vietnam-kokemusta, parempi syödä nyt, kun paikallisia herkkuja on paikalla. Niinpä sulloin mahaani kaikkea, mitä pöytään kannettiin, ja siitä huolimatta laihduin reissussa. Rakastan vietnamilaista ruokaa! Uutena tuttavuutena tuli muuten idea syödä hedelmiä chilin ja suolan kanssa. <toimii erityisen hyvin ananaksen ollessa kyseessä, kokeilkaa ihmeessä kotona!
 |
| Lauantailounas |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti