Laittomuuksia!

Olen jättänyt hurmaavan, kaoottisen Vietnamin taakseni ja kone laskeutuu Singaporen helteiseen iltapäivään. Katson maahantulokortin kantaa, jossa minut toivotetaan tervetulleeksi: Kuolema huumeiden salakuljettajille Singaporen lain mukaan. Olipa onni, että jointtipussi jäi kotiin! Janottaa. Ensimmäisenä ainakin ostan vettä ja siemailen sitä sitten junamatkalla ystäväni kotiin. Saan vesipullon hankittua ja raahaudun pakaasieni kanssa metroasemalle. Heti ensimmäisenä silmiin osuu iloisia uutisia; junassa syöminen ja juominen on kielletty, sakko 500 Singaporen dollaria. Tupakointi on myös kielletty, sakko 1000 dollaria. Lisäksi matkustajia ohjeistetaan olemaan tuomatta durianeja junaan. Kyseessä on tajuttoman imelältä tuoksuva hedelmä, jonka liian makea tuoksu jakaa mielipiteitä. Eli mielipahan välttämiseksi parempi kieltää koko hedelmä.

Ei, ei ja vielä kerran ei 

Hivenen närkästyneenä kömmin junaan. Puolitoista tuntia juomatta ahdistaa. Ymmärrän tupakointikiellon täysin, samoin syöntikiellon, mutta siis ettei vettäkään saa juoda. Kyllä, tappakaamme matkustajat janoon.

Tervetuloa! 

Ystäväni kertoo myöhemmin, että eräs kerrostaloasuja oli polttanut savukkeen terassilla ja heittänyt natsan kaiteen yli. Huomionarvoistahan on se, että roskaaminen on Singaporessa kiellety, niin kuin on purukumikin ja monet muut paheet. Pihamaalla siivooja oli havainnut hiljalleen alas purjehtivan tupakan natsan ja tehnyt ilmoituksen vartijalle. Valvontakamerasta löytyi syyllinen, joka sai sakon sekä roskaamisesta, että tupakoinnista (parvekkeella kielletty).

Naapurisi tarkkailee sinua, joten olethan ihmisiksi

Ystävälläni on kaksi leikki-ikäistä lasta, jotka käyvät lastentarhassa pari tuntia päivässä. Ystäväni kertoo, että joka aamu opettajat mittaavat lapsilta kuumeen ja tekevät terveystarkastuksen. Jos mitään ongelmia ilmenee, lapsi lähtee takaisin kotiin. Seuraavaksi saan kuulla, että metroasema oli noin päivän ajan suljettuna, koska junasta löytyi epäilyttävää valkoista jauhetta sisältänyt pussi. Tutkimuksissa kävi ilmi, että kyseessä oli jauhopussi, jonka vanhahko mieshenkilö oli unohtanut ottaa mukaansa ostosreissun päätteeksi. "Singapore pelkää terrorismia, koska muslimien palkka on yleisesti ottaen huonompi kuin muiden etnisten ryhmien". Alan ymmärtää, että tässä pienessä valtiossa kontrolloidaan lähes kaikkea. Durianeja. Jauhopusseja. Lasten kehonlämpötilaa.

Ethän tuhlaa vessapaperia

Alan pelätä, että teen jonkun konnuuden edes sitä tajuamatta. Ystäväni lohduttaa, että ulkomaalaisiin suhtaudutaan yleensä hieman lempeämmin. Ensinnä selitetään, ettei Singaporessa passaa tehdä mitä lystää. Olonii helpottuu hieman. Ehkä selviän reissusta ilman sakkoja. JOka tapauksessa joka paikassahan on ohjeita neuvoja ja sääntöjä. Kunhan vaan luen ne huolellisesti, niin eiköhän se siitä!

Kieltokirjoitukset tulevat monikielisinä versioina, ettet sitten voi mennä sanomaan, ettet tajunnut viestiä

Tässä voit mitata kersan, jotta tiedät tarviiko tenava junakortin

Okei, sarkasmi sikseen. seuraava postaus kertoo siitä mitä kaikkea Singaporessa voi tehdä. Ihan laillisesti jopa.