Goodbye to creepy horrors

It's time to return to Cairns. I can't even begin to explain how relieved I feel to leave the spider-infested jungle behind but on the other hand Anna will be staying here for a little while. What am I going to do without her? We've been on the road together for almost 3 months now, we complete each other's sentences and do all the daily chores together.

How will I manage cooking and eating alone? How can I speak only for myself? Who am I going to have a cup of coffee and a conversation with? And how am I going to pass the time while waiting for her return to Cairns? It feels like a divorce! And more importantly, who's going to show their love by removing all the insects from my way? To quote Anna: "I'm trying to remove all the spiders but there are too many." Well, I can't really blame her, no one could remove all the spiders in a rain forest.

Luckily I've been productive and developed a daily schedule for my lonely stay in Cairns. Maybe I'll also check the job market. Anyway we'll be traveling to south soon enough, this separation is just temporary!

A cassowary

By the way, life hasn't been only suffering here. I got to see a cassowary and we've been to a nice cafe and what else. The job was easy and I actually liked working as a kitchen hand and people were lovely. I had time for my various projects, so all in all I'm happy I went to live in the rain forest but I'm also happy to leave.

Hyvästit kauhujen talolle

On aika palata Cairnsiin. Olen todella helpottunut, kun pääsen täältä hämähäkkien valloittamasta viidakosta, mutta samalla olo on haikea, koska Anna jää vielä joksikin aikaa. Siis enhän minä enää itsekseni pärjää kun ollaan oltu kuin paita ja perse jo lähes kolme kuukautta, täydennämme toistemme lauseita ja teemme kaiken yksissä tuumin.

Siis miten kokkaaminen ja syöminen tulee onnistumaan omillaan? Ja miten sitten osaa puhua pelkästään omasta puolestaan? Entäs kenen kanssa jakaa kaikki kahvipöytäkeskustelut? Miten aika kuluu ilman matkatoveria? Tämähän on kuin avioero! Kuka nyt osoittaa välittämistä ja huolenpitoa keräämällä tielleni mahdollisesti osuvat hyönteiset alta pois. (Sankarillinen teko, muuten. Annan omia sanoja lainatakseni "mä yritän kerätä hämähäkit pois, mutta niitä on ihan liikaa". Eipä taida kukaan pystyä keräämään sademetsän kaikkia hämähäkkejä. )

Onneksi olen kehitellyt Cairnsia varten jo päiväohjelman itselleni. Aion myös käydä kyselemässä mahdollisia työpaikkoja. Joka tapauksessa matka jatkuu yhdessä etelää kohti ennemmin tai myöhemmin.

Kasuaari

Mutta eihän elämä koskaan pelkkää kärsimystä ole, pääsin näkemään ilmielävän kasuaarin, kävimme kivassa pikku kahvilassa ja työ keittiöapulaisena on ollut yllättävän mukavaa. Lisäksi ihmiset täällä ovat aivan ihania Oli kiva, että pääsin kokemaan, miltä tuntuu asua sademetsässä, mutta on kyllä kiva päästä pois.

Mission Beachin mietteitä

Täällä viidakossa elämä on päivästä toiseen samanlaista, menen aamulla töihin, tuun iltapäivällä pois ja siinä välillä yritän väistellä kaikkea, mikä hyppii ja ryömii. Kirjottamisen aihetta siis ei oikein tahdo löytyä, joten en ole viitsinyt edes vaivautua yrittämään. Nyt kuitenkin ajattelin, että olisi aika tehdä taas päivitys ja kertoilla meidän elämästä ja ajatuksista täällä joogaretriitissä.

Joogaretriitti on mäen päällä. Todella korkean mäen päällä.

Oon muutamassa viime postauksessa "kritisoinut" Australiaa ja ihmetelly kaikkia niitä asioita, joita täällä tehdään mun mielestä oudosti, mutta on toki sellaisiakin asioita, jotka aussit on ymmärtäneet ja me Suomessa ja varmasti monessa muussakin paikassa vielä mietitään. Yhden niistä mainitsinkin jo viime postauksessa, eli aussien joustavan suhtautumisen ammatin vaihdokseen. Toinen asia on matkustelu.

Täällä ihmiset ovat avoimempia meidän kiertolaiselämäntapaa kohtaan kuin esimerkiksi Suomessa Suomessa ihmisillä on mielestäni edelleen melko vahvasti se käsitys, että elämä menee suoraa polkua pitkin yhdestä etapista toiseen, ja kaikki poikkeamat tästä normista laitetaan otsikon "epäonnistuminen" alle. Kun puhuimme Suomessa/ suomalaisten kanssa meidän Australia-haaveesta, aihe herätti enimmäkseen hämmästystä ja kummastusta. Miten voi olla, että lähes kolmikymppinen ihminen ei ole kiinnostunut urasta ja perheen perustamisesta? No voih, siihen minulla ei ole vastausta, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Onko kaikkeen pakko olla selitys?

Täällä joogapaikassa tapaa paljon erilaisia ihmisiä, ja tulin juuri lounaalta, jonka päätteeksi juttelin erään täällä majoittuvan rouvan kanssa. Hänen mukaansa australialaiset vanhemmat kannustavat lapsiaan lähtemään maailmalle ja kokeilemaan erilaisia elämäntapoja. Australiassa ei ole omituista lähteä jossain vaiheessa nuoruuttaan vuodeksi pariksi muualle päin maailmaa. Se nähdään persoona kehittävänä ja kypsyttävänä, positiivisena panostuksena omaan elämään.

Olemme tavananneet täällä paljon ihmisiä, jotka ajattelevat näin. Heitä löytyy eri ammattikunnista, eri koulutustasoilta, eri ikäryhmistä ja varmasti joka uskontokunnasta ja poliittisesta ryhmästä. Tuntuu virkistävältä olla "tavallinen", tehdä asioita, joita muutkin tekevät. Ja on kiva kuulla kannustavia kommentteja. Monet aussit ovat todenneet, että juuri niin sitä pitääkin tehdä, mitä suotta rajoittaa maailmaansa yhteen pieneen lokeroon, kun voi nähdä ja kokea niin paljon erilaisia asioita.

No niin, siinä tuli maininta yhdestä asiasta, joka mielestäni on täällä paremmin. Ihmiset ovat ymmärtäneet, että elämää voi elää usealla eri tavalla, eikä niitä tapoja tarvitse laittaa arvojärjestykseen. Voi kokeilla erilaisia asioita, välillä tulee lunta tupaan, mutta mitäs siitä? Jos ei yksi asia onnistu, niin kyllä joku seuraavista jo tärppää. Toivottavasti saan tämän mielialan mukaani täältä.

Markkinahumua

Käytiin tänään Mission Beachilla markkinoilla. Täällä ei ihan hirveesti ole tarjolla mitään vapaa-ajan tekemistä, paitsi ulkoilua ja rentoutumista, mikä ei sekään toki ole paha asia. Joka tapauksessa markkinat olivat tosi piristävät. Tapasimme myös suomalaisen pariskunnan, joka on asunut Australiassa ja lähes 50 vuotta. Jäimme vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia. Tuli mieleen, että onhan Suomestakin lähdetty kautta aikojen Amerikkaan, Ruotsiin, Australiaan ja moneen muuhunkin paikkaan työn ja seikkailun perässä. Läpi historian ihmiset ovat vaeltaneet paikasta toiseen, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Greetings from Mission Beach

The days here in the jungle are similar to each other, in the morning I go to work, in the afternoon I go back home and on the way I try to avoid anything that jumps or crawls. In other words, it's difficult to try to find a topic to write about and I've been too lazy to even try. However, I have a day off today so I decided to make the effort and write about something about our live here in a yoga retreat and the thoughts that have surfaced during our stay.

The location on the top of a hill is beautiful but not very practical

In the previous posts I've "criticized" Australia for several things I find odd but of course there must be some other things that are better here. I already mentioned one such thing in the previous post, namely career changes. The other thing Australians understand but Finnish people and surely many other people, too, struggle with, is traveling.

Here people are more open to our "nomadic" lifestyle of wandering from one place to the next. In Finland people seem to think that life is a journey on a road leading straight from point A to point B and all the bumps and bends, which are seen as failures anyway. Actually, everything that doesn't comply with the prevalent norm goes under the title "failure". When I talked about my trip to Australia in Finland or with Finns,people were just puzzled. How is it possible that someone who's almost 30 doesn't want to concentrate and is not interested in career and starting a family? Well, too bad, I'm just not interested. Why do I have to have a reason?

I've met plenty of different people in this yoga place. I just had lunch and an interesting discussion with a lady who's staying here for holidays. She told me that Australian parents encourage their kids to travel and try different lifestyles. It's not an odd thing for young people in Australia to sped a year or two traipsing around the globe. It's more like a maturity rite, something that'll help you to grow and develop as a person. An investment in your own life.

We've met a lot of people who share this attitude. They all represent different profession, educational background, age group and most likely also different religious and political groups. It's a refreshing feeling to feel "ordinary", to do things that many others do, too. It's nice to hear encouraging comments, to hear that people think we are doing the right thing here. Why should you continue living inside a box when there's so much to see and experience outside of the box?

 So there's one thing that's better in Australia. People have noticed that there are many ways to live and they are all equally meaningful and valuable. It's possible to try different things and if you don't succeed, then what? You'll surely succeed in your future endeavors.  I hope I will take that kind of encouraging attitude with me.

Mission Beach

We visited the Mission Beach Sunday Market today. There's not that much to do in the jungle except for being outdoors and relaxing, so going to the market was a nice opportunity to go out. We met a Finnish couple, they have been living here almost 50 years now. We chatted with them for a while and I realized that Finns have always moved abroad, to North America, to Sweden, to Australia and to many other countries, to find a job or just for the adventure. The entire human kind has always been moving from one place to another. It's not a big deal.

Cathy in Wonderland

No, I didn't eat glowing mushrooms, take drugs or even get drunk as a skunk, so wonderland doesn't mean the "realm of illusions caused by the inebriated state of the subject", I'm referring to the mother of all wonderlands, the amazing Oz and difference between Australia and Finland.

My reality looks like this

First difference to be commented on is laundry. Most of the Australians we have met have had some very peculiar ways to do laundry, like using cold water and only using quick programs. What the heck people, don't you have any imagination? Yes, we used the quick, water and energy saving program that only took 15 minutes, BUT when I took the clothes out of the machine, some of them were still dry. Yeah, right, I should think that is obvious. What about cold water then? Well, laundry powder doesn't even dissolve in cold water so no wonder the clothes are still full of stains when you hang them to dry.

I totally understand that people want to save water, especially if they rely on rain water, but still I feel like there's a time and a place for saving and this is not it. I want my clothes clean and neat. And there is no way I will save water when it comes to washing dishes, you can't really wash plates and cutlery in a greasy, dirty water unless you want to contract cholera.

And fruits and veggies then? Well, most of the fruits consumed in Finland are imported because the climate is too cold for growing anything except apples and the occasional plum. Potatoes, carrots and other root vegetables and such are grown but many kinds of vegetables are imported because domestic production can't meet the demand or because it's cheaper to import them or because of several reasons I have no idea about. In Australia almost everything is Australian grown. Fruits, vegetables, meat, dairy, everything is Australian (or at least that's what they want us to believe). The prices are just absurd and I can't remember when was the last time I saw ripe tomatoes. The quality of the products is.. well we can't really say "quality" in this context.

It made us think how is it possible that a country like Finland that relies heavily on imports can still offer the consumers better products at a cheaper price that Australia, where everything is domestically produced. OK, the salaries in Oz are better than in Finland but somehow I get the feeling that a good percentage of the local products are picked and packed and probably also delivered by backpacker slaves.

The serfs on the field

Our conclusion is that people are not very innovative here. No worries attitude has gone one step too far, work is done in an inefficient and expensive way. Apparently the government doesn't subsidize agriculture like there are in European union, so the farmer's salary depends purely on the sales. Or whatever, I have no idea, I just feel something must be amiss here.

The third and last thing I keep wondering is the flexibility regarding work. That seems to be inherent in Australians. Most of the Australians we know (we don't know that many Australians, so please notice that the sample size does not allow reliable  generalizations of the Australian labor market to be made) have tried many different occupations and done jobs that don't have anything in common with each other. It is acceptable to change your mind and want to do something else. People are not interested in your educational background, they are interested in whether or not you can do the job. A teacher can decide to become a chef and a chef can decide to start a firm that has nothing to do with food. Try this in Finland and you'll find a lot of obstacles on the way. "You don't have the education, you need a certificate for that". On the other hand sometimes I feel the lack of efficiency is mainly due to people who do things they don't know how to do. But that's life. A coin has two sides. Whoever finds the golden middle way will most likely receive a Nobel prize for it.

Cathy ihmemaassa

Ei, en oo syöny sieniä, enkä vetänyt huumeita, enkä edes kunnon kännejä, eli siis ihmemaa ei viittaa harhojen valtakuntaan, vaan ihan tähän arkiseen Australiaan ja siihen, mitkä kaikki asiat hämmästyttää ja kummastuttaa täällä.

Tämäkin maisema on täyttä totta, ja osa minun elämääni täällä

Ykkösenä tulee mieleen pyykkääminen. Ollaan tavattu muutama hassu yksilö. jotka tuntuu olevan sitä mieltä, että pyykin voi pestä kylmällä vedellä ja/tai mahdollisimman lyhyellä ohjelmalla. Mun mielestä tällanen edustaa lähinnä mielikuvituksen puutetta, koska itselle lopputulos oli päivän selvä jo hommaan ryhtyessä. Eli lyhytohjelman jälkeen osa vaatteista tuli koneesta ulos vielä kuivana. Että silleen. Ja kylmällä vedellä nyt ei voi pestä yhtään mitään, Eihän edes pyykkipulveri liukene kylmään veteen. No ei siis mikään ihme, että vaatteet on yhtä tahraisia pesun jälkeen kuin ennen sitä.

On ymmärrettävää, että Australiassa halutaan säästää vettä, varsinkin ne, jotka on riippuvaisia sadevedestä, mutta toisaalta en haluaisi tinkiä puhtaudesta. Enkä missään tapauksessa suostu säästämään vettä tiskatessa, ei astioita voi pestä likaisessa ja rasvaisessa vedessä, vaan vesi vaihdetaan, muuten voi olla varma, että saa ainakin koleran.

Sitten nämä hedelmät ja vihannekset. Suomi ei tuota juuri yhden yhtä hedelmää, koska olemme liian pohjoisessa. Vihanneksia tuotetaan kyllä jonkun verran, mutta oman tuotannon tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntään, eli loppu tuodaan ulkomailta. Australiassa melkein kaikkia on tuotettu Australiassa, hedelmät, vihannekset ja eläinkunnan tuotteet (tai aiankin niin meille uskotellaan). Hinnat on pilvissä ja milloinkahan olen viimeksi nähnyt kypsiä tomaatteja missään? Eli laatu (siis mikä laatu) on välillä kakkoslaadun alapuolella.

Olemme Annan kanssa useaan otteeseen miettineet, miten on mahdollista, että juuri mitään tuottamattomassa Suomessa on mahdollista ostaa parempilaatuisia raaka-aineita halvemmalla kuin Australiassa, jossa on paljon kotimaista tuotantoa. OK, Australian palkatkin on pilvissä, mutta minulla on pieni epäilys, että iso prosentti paikallisista hetelmistä kerätään reppureissaajien orjatyövoimalla..

Siellä ne maaorjat ahertaa

Pohdiskelmissa ollaan tultu siihen tulokseen, että varmaan täällä Australiassa ei olla kovin innovatiivisia. No worries-asenne on mennyt liian pitkälle, ja töitä tehdään epäpätevillä ja kalliilla menetelmillä. Ilmeisesti Australia ei harrasta myöskään maataloustukia, kuten Euroopan unioni, jolloin maanviljelijän palkka on sidoksissa pelkästään sadon myyntiin. Mene tiedä muista syistä, ehkä joku osaa selittää.

Kolmas ja viimeinen asia, jota usein ihmettelen, on aussien joustavuus työn suhteen. Lähes kaikki aussit, jotka tunnemme (ei ehkä riittävä otanta luotettavaan tutkimustulokseen), ovat vaihtaneet alaa kerran tai useammin. Australiassa on hyväksyttävää vaihtaa alaa, eikä ihmisiä niinkään kiinnosta millainen koulutus kelläkin on, vaan opettaja voi alkaa kokiksi ja kokki voi alkaa aivan toisen alan yrittäjäksi. Yritäpä samaa Suomessa ja joka paikassa on seinä vastassa, kun "eihän sulla ole muodollista pätevyyttä ja koulutusta tähän". Toisaalta välillä tuntuu, että meininki täällä on niin tehotonta juuri siksi, että ihmiset ovat ajautuneet aloille, joista eivät oikeastaan tiedä mitään, että kaikella on kääntöpuolensa. Kultaisen keskitien keksijälle myönnetään varmaan Nobel.

Älä nyt leikistä suutu- ainahan meillä riita olisi

Eilen oli merkittävä päivä, sillä koin valaistuneeni. Valaistuminen lähti varsin pienestä ja ehkäpä jopa maailman silmissä merkityksettömästä pikku välikohtauksesta, kun satuin näkemään suuren suuren hämähäki kahvikupin päällä. Kävin valittamassa aiheesta pomolleni, joka tuli katsomaan hämähäkkyrää ja sanoi, että se etsii itselleen pesäpaikkaa. Jonka mielessäni toistin hysteeristä hipovalla äänensävyllä pesäpaikkaa? Ei ollut ollenkaan lohdullinen uutinen. Eli siis se saatana aikoo olla pysyvä osa aamujani.

Paikka näyttää paratiisilta, mutta mitäs paratiisissa olikaan? Käärmehän se siellä..

Mutta niin, juuri sillä hetkellä ymmärsin, että elämä on vitsi. Kaikkihan me tiedämme käytännön pilat, ja kuinka hahahaa kaikkia naurattaa, paitsi vitsin kohdetta. Mulla oli just semmonen olo. Ai tuo tyttö pelkää hämähäkkejä? Laitetaanpa tuommoinen oikein iso tuohon sen kulkureitille. Noin, haha kohta meillä on kaikilla niin mukavaa. Tai sitten ei. Mutta älä nyt leikistä suutu, hei! Buddhalaiset sun muut olivat vain osittain oikeassa. Elämä on toki välillä kärsimystäkin, mutta kyllä mä sanoisin, että tää enemmän kuitenkin vitsin puolelle menee.

Hämähäkkikohtauksesta jonkin verran suivaannuin ja päätin, että Australian maaseutu saa mun osalta olla nyt nähty. Kunhan parin viikon päästä lähden täältä sademetsästä, en enää koskaan milloinkaan ikinä maailmassa astu paikkaan, missä kamala luonto työntyy sisään ovista ja ikkunoista, koska moinen elämä vain ahdistaa. On väsyttävää pelätä koko ajan mistä seuraava hirviö putkahtaa esiin. Lisäksi aussit on niin tottuneet kammottaviin hyönteisiinsä, etteivät edes suostu tappamaan niitä, koska ne on hyödyllisiä. Mene tiedä, ehkä torakatkin on hyödyllisiä, mutta ei kukaan niitä sääli. Hedelmälepakot on hyödyllisiä, mutta silti niitä hassuja koirannaamoja tapetaan surutta.

Ilman luontoaspektia tämä paikka, jossa me nyt ollaan, olisi aivan mahtava. Ihmiset on mukavia ja reiluja, ja maisemat on kauniita. Kuvamateriaalia ei nyt ole enempää, kun olen ollut tiskausvuorossa pari päivää, enkä sitten ole sattuneesta syystä uskaltautunut ulos kuvia ottamaan. Tärkein opetus tässä paikassa on se, että olen melko suurella todennäköisyydellä kaupunki-ihminen. Steriilit, suljetut sisätilat, joissa kaikkea voi kontrolloida nappia painamalla, ovat minua varten. Villit, hallitsemattomat luonnon keskellä olevat paikat jätän vastaisuudessa niille, joita se ei pelota.