Lentää jos voisin - matkaunelmia

Meillä on Annan kanssa jatkuvasti uusia matkasuunnitelmia hautumassa, ja ajattelin kirjoitella niistä. Asioiden "paperille" laittaminen tekee niistä jotenkin konkreettisempia, joten ehkää tämän top 10 reissut vielä lähitulevaisuudessa toteutuu.

1. Aasiassa: Vietnam, Thaimaa. Näissä kahdessa ajattelin kotimatkalla poiketa. Varsinkin Vietnam kiinnostaa kohteena tosi paljon, ja tammikuussa aloitan vietnamin kielen peruskurssin! Thaimaakin toki kiinnostaa, mutta Vietnam on silti näistä ehdoton ykkönen.

2. Uusi-Seelanti. Working holiday Uudessa-Seelanissa on saatavilla 35 ikävuoteen asti, joten mulla ei oo vielä mitään hätää. Olisi kiva kuitenkin noin vuoden säteellä lähteä sinne. Ajatus ei niinkään ole tehdä töitä, vaan kierrellä ympäriinsä muutamien kuukausien ajan. Working holiday-viisumi kuitenkin mahdollistaa sen, että jos käteinen loppuu, niin sitä voi laillisin ja kunniallisin keinoin ansaita lisää.

Kiina-kaipuuta helpottaa hieman kiinalaiskortteleissa käynti

3. Siperian rata Pekingistä Mongolian kautta Moskovaan. Olen lirkutellut tätä ideaa matkakumppanini korvaan jo useamman kerran, olisi tosi eeppinen tuhlaajatyttären kotiinpaluu. Näin pitkältä reissulta pitää tulla kotiin hitaasti, jotta keho ja mieli ehtivät ymmärtää, että pitkä ja raskas reissu on viimein ohi. Isäkin kannusti tulemaan kotiin Siperian halki, joten kerrankin mun hulluilla ideoilla on kotiväen siunaus!

4. Bussimatka Etelä-Amerikan halki. Tällä ajatuksella me viihdytetään itseämme usein. Mitään konkreettista matkareittiähän ei tietenkään ole mielessä, se muotoutuu sitten ajan kanssa.

5. California here I come. USA:ssa haluan ehdottomasti päästä käymään. Olisi tosi hienoa reissata Jenkkilän halki itä-länsi-suunnassa. Niin valtavaan maahan mahtuu vaikka mitä,

6. Intia. Eksoottinen, huumaava Intia. Aivan ehdottomasti on päästävä Intiaankin. Varsinkin Punjabin alue kiinnostaa.

7. Espanja. Ensi kesänä haluan mennä Espanjaan,

8. Kreikka. Espanjasta voin mennä suoraan Kreikkaan sitten.

9. Israel. Matkatoverini Anna on käynyt Israelissa ja kehuu paikkaa kovasti. Aion joskus lähteä Annan siivellä katsomaan, miltä siellä Israelissa oikeasti näyttää.

Juutalaista elämänviisautta Sydneyn juutalaismuseossa

10, Ahvenanmaa. Naurakaa niin paljon kun jaksatte, mutta en ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla. (En muuten Lapissakaan, mutta sinne ei tee mieli.) Onneksi mulla on ex-kollega joka paikassa, joten ehkäpä keväällä Ahvenamaan retki viimein onnistuu. :)

If I could fly- travel plans

..see the world through my eyes, 

would not stumble nor fail, 

I could ravage my jail

(Helloween- if I could fly)

Anna and I are constantly developing new travel plans and I want to share them with you, too. Sometimes writing things down makes them feel more concrete, like real plans. So maybe writing these plans down will help us to make our dreams come true in the near future.

1. Asia: Vietnam and Thailand. I want to return home via Vietnam and Thailand. Especially Vietnam interests me greatly. In January I will begin studying Vietnamese in a language school here in Sydney! Naturally Thailand is also very interesting but at the moment nothing beats Vietnam.

2. New Zealand. I have the option to apply for a working holiday visa until the age of 35 so I'm not in a hurry yet. Nevertheless, it would be nice to go there maybe after a year in Europe. The idea is to just travel around for a couple of months but in case I run out of cash it's handy to have working holiday visa so I can make more money in a honorable and legal way.

Luckily Chinatown is near

3. Trans-Siberian railway from Beijing to Moscow via Mongolia. I keep repeating this idea to my travel mate, it would be such an epic return of the prodigal daughter. After traveling around for a year it is necessary to return home slowly so that the body and mind have time to adapt to the idea. Even my father suggested coming home through Siberia so at least once I have the blessing of 50% of my family members.

4. A bus trip through South America without any set itinerary. Just go with the flow.

5. California here I come. I absolutely need to go to US. It would be great to travel through USA from east to west. In such a big country there are many things to see.

6. India. The exotic, charming India. Especially Punjab is interesting.

7. Spain. Next summer I will go to Spain because there's something I need to do there.

8. And from Spain I'll continue to Greece.

9. Israel. Anna always tells me Israel is a great place to visit so I'll need to go there and check for myself.

Jewish wisdom in Sydney Jewish Museum

10. Åland. Laugh all you can but I've never been to Åland and the chances are you've never heard of it. (It's an autonomous region, an archipelago between Sweden and Finland. BTW I've never been to Lapland either but that's OK, I don't even want to go there.) I'm lucky to have ex-colleagues everywhere so maybe Åland it is next summer. :) 

Christmas is coming

This week was very busy at work, I didn't even have time to write a blog post. In the morning I went to work, stayed there for ten hours, came back, ate dinner, slept and the next morning repeated the exercise. So if it so happened that you missed me at least a bit, here's the explanation why there wasn't a post earlier.

My head is still too tired to try to produce a post with something clever to say but I wanted to write something. This week I realized that I'm just complaining about Australia all the time, and all I do is whine about my miserable life. The past weeks I have been stressed for countless reasons, I've been crying so much that my roommates probably think I'm a lunatic who should be sent to asylum. My co-workers think I'm not quite right in the head, because sometimes I cry at work too, when the sheets don't go neatly in the ironing machine.

Our Christmas tree

However today when I went to buy a new lunchbox in Smart Dollar store I saw a bag that proclaimed "I love Australia more than ever" and understood that yes, it's true. I am exactly where I want to be, where I have to be and where I need to be. I'm happy I came here and stayed despite the problematic beginning. I have a lovely family here and the best job ever. Even the weather is good most of the time.

And then about Christmas. I have never liked Christmas much, I don't like how people get all fussy and stressed trying to organize the best Christmas ever and then complain how they have to work so hard for the holidays and how tiring it is. Come on, the feeling of have to is inside the head. No law states that everyone must prepare for the festive season from the beginning of November. And I don't like the commercial Christmas. What's the point of buying lots of things no one actually needs? It's difficult to be on good mood when the world is drowning in plastic and gift wrapping paper. The best thing about Christmas is spending time with the loved ones but my family is too far and it makes me sad. Luckily I have my Anna here and now I'll have a two weeks holiday during which time I will use as much money as I want to and do all the tourist things I thought I wouldn't have the opportunity to do. I wanna go to Hard Rock Cafe, Sydney Tower and maybe even book a wine tasting tour.

Merry Christmas, be happy and love the people around you!

Joulu tulee

Tää viikko oli todella kiireinen, joten ei jäänyt aikaa edes blogille. Aamulla töihin, siellä kymmenen tuntia, sitten kotiin, syömään ja nukkumaan. Seuraavana aamuna taas toistettiin harjoitus. Että jos joku sattui kaipaamaan sepustuksiani, niin tässä syy postauksen viipymiseen.

Pää on vieläkin ihan liian väsynyt mihinkään kauheen korkealentoiseen postaukseen, muttta päätin nyt kyhätä jotain kasaan. Ensinnäkin viime aikoina tuntuu, että olen ruikuttanut ja ruikuttanut elämän surkeutta täällä, ja aina on jotain pahaa sanottavaa Australiasta. Viime viikkoina olen ollut stressaantunut ja väsynyt monesta syystä, ja itkeskellyt niin, että kämppikset varmaan alkaa ajatella, että joku ruuvi on löysällä, samoin kuin työkaverit, koska välillä vollotan töissäkin, jos lakanat ei mene nätisti prässiin.

Joulukuusi meillä kotona

Tänään kuitenkin, kun menin ostamaan uutta lounasrasiaa, näin dollarikaupassa laukun, jossa luki "rakastan Australiaa enemmän kuin koskaan" ja tajusin, että tottahan se on. Olen juuri siellä, missä minun pitää olla, missä haluan olla ja missä minun tarvitsee olla. Olen onnellinen, että tulin tänne ja jäin tänne. Mun perhe täällä on ihana, mulla on maailman paras työ, ja sääkin suurimmaksi osaksi suosii. (Forex oli muuten laskenut aurinkotunnin hinnan tälle syksylle, meillä täällä aurinko maksaa 24,95 euroo tunnilta. Onneks oon asumassa täällä, ei muuten ois moiseen varaa. Postauksen lopussa linkki Forexille, jos suunnittelet ulkomaan lomaa.)

Sit joulusta meinasin puhua. Joulu ei oo koskaan kuulunu mun suosikkeihin, en tykkää siitä, miten ihmiset stressaa ja touhottaa ja kärttyää ja kiukuttelee läpi joulukuun sitä, kun pitää laittaa joulua ja huh kun se on niin väsyttävää. Pakko on oman pään sisällä, ei missään laissa sanota, että jokaisella on oltava joulu ainainen. Toisekseen en tykkää siitä, miten jouluksi ostetaan kaikkea paskaa krääsää, jota kukaan ei tarvitse. Hauskaa kaupallista joulua ja maailma hukkuu lahjapapereihin ja muoviin. Parasta joulussa on yhteinen aika rakkaiden ihmisten kanssa, mutta tänä jouluna se ei ole mahdollista. Perhe on kaukana, ja se surettaa. Mutta onneksi mulla on Anna ja nyt kaksi viikkoo lomaa, jonka aikana aion panna rahaa palamaan ja tehdä kaikkia mahdollisia turistijuttuja täällä Sydneyssä. Listalla on mm. Hard Rock Cafe, Sydney Tower ja mahdollisesti jopa viininmaistelureissu.

Hauskaa joulua kaikille, olkaa onnellisia ja viettäkää laatuaikaa läheistenne kanssa!

https://www.forex.fi/Ajankohtaista1/Ajankohtaista/Aurinko-on-tana-syksyna-halvinta-Goassa--FOREX-Bank-laski-aurinkotunnin-hinnan-28-matkakohteessa-/

Wit is sometimes more useful than money and loneliness warps the mind

Sorry dear readers, today I don't feel like my sarcastic and mocking self. (My mother tells me all the women in our family have a fragment of devil's mirror in our eyes because we see everything in a sardonic way. We can see something funny in the goriest things possible.) However, sometimes even I want to talk seriously to you and I don't want to twist my words too much this time.

Let's talk about my favorite topic, money. No money, no honey or funny. The other day I got really upset when I saw an ad on TV encouraging people to buy a funeral insurance for their spouse. A merry widow was smiling happily and telling the audience how much money she saved by having the insurance when her hubby kicked the bucket. Oh yes, it is terrible to be left without resources if it so happens that your spouse meets a premature death. We were told so by one of our hosts who also recommended that after marrying the man of our dreams we should immediately insure him in case the worst happens. Still, I think it is a bit indelicate to advertise the funeral insurance thing on telly. Could it be taken care of in a more respecting manner? Or maybe I'm just too sensitive. I've been told that happens sometimes. Anyway, if my hypothetical husband were to die and let's assume I loved him, maybe I would just prefer to have him back even if it meant being completely broke to having all the lovely cash from the insurance.

I have recently discovered that money might the reason some people are somewhat imbecile. This interesting discovery was made at work. What's the point of ironing non-crease materials? They are not going to look any better. But if you have money to pay for unnecessary tasks, be my guest. It's only going to add to my wages. Money is a difficult thing. It is most likely impossible to live without but too much of it is not good either. It doesn't matter how much money you have, if you do a shitty job and spend too much time around shitty people, you will feel shitty about your life. So, eat good food, drink good wine and be with good people. At least in theory that's the recipe of happiness.

OK let's move on to the next topic I want to talk about. I have talked about some strange personalities we have met during the travels. There have been farmers who were absolutely nuts and all kind of other people who were equally addled. All these people had one common denominator, and in my opinion that's being lonely. Loneliness warps the mind. If you spend too much time minding your own business and isolated from the society it is entirely possible that you will become intolerant of other people, their needs and wants, their preferences and their lifestyles. All in all you'll start having difficulties adapting to others.

By loneliness I don't mean that these people would have no one around them. I mean that their lack of close relationships seems to have frozen their hearts. Superficial acquaintances and neighbors who occasionally pop in don't count. Now, I have always thought being independent and standing alone on your two feet is a good thing but I have started to think that maybe I have been wrong all along. Maybe people should have the feeling of belonging somewhere, belonging to a group. I don't mean only romantic relationships but in general the sense of belonging together with others, whoever they might be and however they happened to come to your life.

To conclude this chapter, I will tell you that it took me half life to notice that people are more important than money. Life is not about what you can get from other people but what you can give them,. It is better to give than receive. (Mom, pat your back now, you always tell me some day I will understand the things money can't buy.)  

Järjellä saa joskus enemmän kuin rahalla ja yksinäisyys myrkyttää mielen

Anteeksi rakkaat lukijat, tänään en jaksa olla tavanomainen sarkastinen ja ivallinen itseni. (Äitini kertoo tarinaa, että meidän suvussa kaikilla naisilla on paholaisen peilin sirpale silmässä, ja siksi meillä on kyky nähdä huonoa huumoria lähes kaikessa.) Toisinaan kuitenkin jopa mulla on vakavia ajatuksia päässäni, enkä jaksa väännellä niitä sen ivallisempaan formaattiin.

Pitää taas aluksi alkaa vaahtoamaan rahasta. Kyllä minä niin mieleni pahoitin taas kerran rahan takia. Telkkarissa nääs tuli hautajaisvakuutusmainos, jossa iloinen leski tyytyväisenä myhäili onnekkuuttaan, kun oli ollut vakuutus, kun äijä heitti henkensä. Ok, on kamalaa, jos puoliso kuolee, ja jää puille paljaille, kuten eräs vapaaehtoispaikan emäntä meille kertoi ja samaan hengenvetoon painotti, että sitten kun me tytöt mennään naimisiin, niin miehelle henkivakuutus heti. Mielestäni on silti hieman epähienoa ja kornia mainostaa hautajaisvakuutusta telkkarissa. Olisiko millään mahdollista, että tällaiset asiat hoidettaisiin hienotunteisemmin vai onko mahdollista, että itse vaan vedän herneet nekkuun liian herkästi? Niinkin on joskus kuulemma käynyt. Joka tapauksessa, jos hypoteettinen aviomieheni kuolisi ja olettaisimme, että olisin rakastanut tätä hepua, niin ehkäpä kuitenkin ottaisin ukon takaisin vaikka se meinaisi rahattomana tallaamista, ennemmin kuin henkivakuutuksesta ropsahtavat fyrkat.

Toinen rahaan liittyvä havainto on se, että liika raha tekee ihmisistä vähän imbesillejä. Töissä huomasin tämän. Mikä järki on silittää vaatteita, jotka eivät edes ole ruttuisia? Ei ne siitä yhtään hienommiksi tule. Mutta jos on varaa maksaa, on toisinaan varaa maksaa myös tyhjästä. Mikäpähän siinä. Ei se oo mun palkasta pois, päinvastoin. Taas kerran ajattelin, että raha on vaikea asia. Ilman sitä ei elämästä oikein tule mitään, mutta liikaa sitä ja sekään ei ole hyvä. Vaikka olisi kuinka paljon massia, mutta tekisi työtä, josta tulee paska olo, ja olisi ihmisten kanssa, joista tulee paska olo, niin elämä ei ole kovin onnellista. Pitää syödä hyvä ruokaa, juoda hyvää viiniä ja olla mukavien ihmisten kanssa, niin tulee onnelliseksi. Ainakin teoriassa.

Ja sitten seuraavaan saarnaamisen aiheeseen. Oon aiemmissa postauksissani jo kertoillut muutamista omituisista persoonista, joihin ollaan törmätty matkan aikana. On ollut erikoisia farmareita ja vielä erikoisempia muun alan ”ammattilaisia”. Kaikilla kummallisilla tapauksilla on ollut se yhteinen tekijä, että mielestäni nämä ihmiset ovat olleet melko yksinäisiä. Yksinäisyys kierouttaa mieltä. Jos viettää liikaa aikaa omissa oloissaan, tulee näköjään vähän suvaitsemattomaksi, ei osaa ottaa toisia huomioon, ei siedä toisten erilaisia elintapoja, ja muutenkin ajan viettäminen muiden seurassa tuottaa vaikeuksia.

En tarkoita yksinäisyydellä sitä, ettei näillä ihmisillä olisi ollut ketään ympärillään. Tarkoitan sitä, että läheisten ihmissuhteiden puute näyttäisi näivettävän sydäntä. Pinnalliset tuttavuudet ja silloin tällöin talossa piipahtavat naapurit eivät ole läheisiä ihmissuhteita. Olen aina itse ollut sitä mieltä, että yksinäisyys on hyväksi mielelle, mutta täällä olen ensimmäistä kertaa alkanut kyseenalaistaa omaa näkemystäni. Ehkä ihmisten kuuluisi kuulua johonkin, omaan laumaan, omaan porukkaan. En tarkoita pelkästään romanttisia suhteita, vaan yleensäkin sitä, että tuntee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin, ja nämä toiset ihmiset tuntevat myös yhteenkuuluvuutta.

Tiivistelmä tähän loppuun, saattaa olla, että mulla meni siihen puolet elämästä, mutta viimeinkin olen ymmärtänyt, että ihmiset on tärkeämpiä kuin raha. Elämässä tärkeää ei ole se, miten voi hyötyä muista vaan se, mitä voi itse tehdä yhteisönsä ja kanssaihmisten hyväksi. Uskokaa pois, autuaampi antaa kuin ottaa on. (Äiti voit nyt paukutella henkseleitä, aina sanot, että joskus vielä ymmärrän, mitä kaikkea rahalla ei saa.)

Itsenäisyyspäivän postaus- Koti-ikävä?

Olen asunut lähinnä ulkomailla muutaman vuoden. En ole enää pelkästään suomalaisen yhteiskunnan kasvatti, minua ovat muokanneet Etelä-Korea, Puola, Irlanti ja Australia. Siitä huolimatta olen edelleen niin suomalainen kuin olla ja voi. Mitä suomalaisuus on, ja mitä asioita kaipaan Suomesta?

Suomalaisuus on sisukkuutta. Kykyä jatkaa siitäkin huolimatta, että suunnilleen kaikki mahdollinen on meitä vastaan. Taistelutahtoa. Jos ei itse usko itseensä ja omaan asiaansa, niin miten voi olettaa, että muut uskovat. Sisulla pärjää aina, se on moneen kertaan huomattu juttu.

Suomesta kaipaan suomalaisten suoruutta. Meillä sanotaan asiat niin kuin ne on, yleensä silloinkin, kun sanottava ei kenties vastapuolta miellytä niin paljon. Anna kertoi, että nuudelimarkkinoilla heille oli sanottu, että henkilökunta saa kojuilta ruokaa pyytämällä. Mutta Australian tyyliin kojulle kuuluu mennä lirkuttelemaan omistajien kanssa ja tyynesti odottaa, että he hyvän hyvyyttään tarjoavat ruokaa. Suomessa saattaisi joutua lirkuttelemaan jonkun aikaa, koska ihmiset eivät osaa/ole tottuneet/ole kiinnostuneet/ lukemaan rivien välustä, mitä itse kukakin haluaa. Jos ei ole suuta sanoa, mitä on vailla niin äkkiä jääpi ilman. Sellaista suoruutta kaipaan. Ihmiset ovat erilaisia, täällä teeskennellään enemmän ystävällisyyttä oman edun tavoittelun nimissä. Suomalaiset on reiluja, kenestä me ei tykätä, se me tapetaan.

Suomalaista ruokaa kaipaan myös. Joo, ei oo yleensä maailmalla tunnettua viimeistä huutoa olevaa muotiruokaa, mutta suomalainen ruoka on se, millä tämä tyttö kasvoi aikuiseksi. Yksi päivä tässä kun mieleni pahoitin, niin onneksi löytyi marketista ruotsalaista näkkäriä. Suomalainen ruoka on lohturuokaa. Kuka olisi tuota uskonut pureskellessaan näkkäriä ala-asteen ruokalassa.

Sauna. Voi sauna. Sinne on hyvä mennä rentoutumaan, vaihtamaan kuulumisia, olemaan surullinen, iloinen, onnellinen, ihan mitä tahansa. Suomalaisten neuroottinen yksityisyyden tarve ei ulotu saunaan asti, siellä voi kaikessa rauhassa istua kylki kyljessä vaikka vähän tuntemattomienkin kanssa. Peseytyminen ilman kunnon hikoilua on ihan joutavaa.

Suomen kesääkin välillä ikävöin. Sitä kylmää, lyhyttä ja harmaata. Mutta kun muualla ei ole yötöntä yötä. Minulle se merkitsee kesää. Haluan, että aurinko paistaa kello kolmelta aamuyöllä. Piste.

Näitä maisemia kaipaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, perhe ja ystävät. Mulla on vaan yksi perhe, vaikka matkalla kiintyy moniin ihmisiin, niin ei sitä alkuperäistä perhettä kukaan korvaa.

Tätä näkyä en kaipaa lainkaan 

Independence Day Post- Are You Home Sick?

I have been living abroad for more than two years now. It's not only the Finnish society and values that have shaped me but also South Korea, Poland, Ireland and now Australia. But still I remain as Finnish as one possibly can. What's being a Finn and what kind of things I miss from Finland?

Being a Finn means never giving up, not even when facing an impossible situation. You know, impossible is only a word. You can win even against all the odds if you believe in yourself and your own abilities. No one will believe in you if you don't believe in yourself. We call this kind of perseverance sisu. It's a certain kind of stubborn mentality that will see you through any imaginable difficulty. I can guarantee that, I've tried. Fight!

I miss the Finnish rudeness. Ooops I meant to say the directness. We say what we think, even in a situation where the counterpart might not appreciate the message too much. Anna told me that when she was working at the noodle market her boss told them they could get food from the stalls. The idea was to go to the stall and start to chat with the personnel until they offer you food for free. In Finland you might need to wait for a relatively long time because people are not used to/ willing/ cannot read between the lines what the other wants. If you can't open your mouth and honestly tell what you want be prepared to be left without then. I miss that kind of directness. People are different everywhere but what I don't like in Australia is how people pretend an interest in you for some personal gain. Finns are fair. After all, if we don't like somebody, we'll kill him.

I also miss Finnish food. Admittedly, it's not on the top 10 list of world cuisines but I grew up eating it and I miss it. One day I was feeling down and found dried rye bread in the market. What a happy day that was! Comfort food, my style. Who would have thought so in the elementary school when we hated eating dried rye bread?

I miss sauna! Oh sauna, it's so good to go there and relax, chat with your friends, be happy, be ad, be cntemplative. Finnish personal space requirements don't apply to sauna where people are quite comfortable with the proximity of other people, even if you don't know them very well. Naturally, most of the time everyone's naked. So, bathing without properly sweating first in the sauna is just waste of energy. I don't feel much cleaner.

Sometimes I miss the Finnish summer. Yes, the summer that's cold, short and grey. But other places don't have the sunny nights. I miss seeing the sun 3 am. Full stop there.

I miss these landscapes

And last but not the least, my family and friends. You can make new friends and build a new family everywhere but it's not the same as the one and the original. I miss you!  

I don't miss this sight at all