Olen asunut lähinnä ulkomailla
muutaman vuoden. En ole enää pelkästään suomalaisen yhteiskunnan
kasvatti, minua ovat muokanneet Etelä-Korea, Puola, Irlanti ja
Australia. Siitä huolimatta olen edelleen niin suomalainen kuin olla
ja voi. Mitä suomalaisuus on, ja mitä asioita kaipaan Suomesta?
Suomalaisuus on sisukkuutta. Kykyä
jatkaa siitäkin huolimatta, että suunnilleen kaikki mahdollinen on
meitä vastaan. Taistelutahtoa. Jos ei itse usko itseensä ja omaan
asiaansa, niin miten voi olettaa, että muut uskovat. Sisulla pärjää
aina, se on moneen kertaan huomattu juttu.
Suomesta kaipaan suomalaisten
suoruutta. Meillä sanotaan asiat niin kuin ne on, yleensä
silloinkin, kun sanottava ei kenties vastapuolta miellytä niin
paljon. Anna kertoi, että nuudelimarkkinoilla heille oli sanottu,
että henkilökunta saa kojuilta ruokaa pyytämällä. Mutta
Australian tyyliin kojulle kuuluu mennä lirkuttelemaan omistajien
kanssa ja tyynesti odottaa, että he hyvän hyvyyttään tarjoavat
ruokaa. Suomessa saattaisi joutua lirkuttelemaan jonkun aikaa, koska
ihmiset eivät osaa/ole tottuneet/ole kiinnostuneet/ lukemaan rivien
välustä, mitä itse kukakin haluaa. Jos ei ole suuta sanoa, mitä
on vailla niin äkkiä jääpi ilman. Sellaista suoruutta kaipaan.
Ihmiset ovat erilaisia, täällä teeskennellään enemmän
ystävällisyyttä oman edun tavoittelun nimissä. Suomalaiset on
reiluja, kenestä me ei tykätä, se me tapetaan.
Suomalaista ruokaa kaipaan myös. Joo,
ei oo yleensä maailmalla tunnettua viimeistä huutoa olevaa
muotiruokaa, mutta suomalainen ruoka on se, millä tämä tyttö
kasvoi aikuiseksi. Yksi päivä tässä kun mieleni pahoitin, niin
onneksi löytyi marketista ruotsalaista näkkäriä. Suomalainen
ruoka on lohturuokaa. Kuka olisi tuota uskonut pureskellessaan
näkkäriä ala-asteen ruokalassa.
Sauna. Voi sauna. Sinne on hyvä mennä
rentoutumaan, vaihtamaan kuulumisia, olemaan surullinen, iloinen,
onnellinen, ihan mitä tahansa. Suomalaisten neuroottinen
yksityisyyden tarve ei ulotu saunaan asti, siellä voi kaikessa
rauhassa istua kylki kyljessä vaikka vähän tuntemattomienkin
kanssa. Peseytyminen ilman kunnon hikoilua on ihan joutavaa.
Suomen kesääkin välillä ikävöin.
Sitä kylmää, lyhyttä ja harmaata. Mutta kun muualla ei ole
yötöntä yötä. Minulle se merkitsee kesää. Haluan, että
aurinko paistaa kello kolmelta aamuyöllä. Piste.
 |
| Näitä maisemia kaipaan |
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä,
perhe ja ystävät. Mulla on vaan yksi perhe, vaikka matkalla kiintyy
moniin ihmisiin, niin ei sitä alkuperäistä perhettä kukaan
korvaa.
 |
| Tätä näkyä en kaipaa lainkaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti