Marihuanakauppiaan vierailu ja muita sattumuksia viikon varrelta

Viime viikonloppuna meillä oli taas palohälytys täällä. Nyt oltiin jo sen verran kokeneita konkareita, että meidän huone ei ollut viimeinen, joka hostellista evakuoitui. Herättiin reippaasti ja heräteltiin taas paremmilla unenlahjoilla varustetut kämppiksetkin. Tunnelma oli niin rento, että jäin jopa hetkeksi etsimään neuletakkiani, koska ilman sitä en halua lähteä mihinkään.

Kyseessä oli tälläkin kertaa väärä hälytys. Meille oli tullut marihuanadiileri, todennäköisesti rahakkaan bisneksen toivossa, ja kun kauppoja ei sitten tullutkaan, niin tästä turhautuneena marihuanamyyjä laittoi lähtiessään palohälytyksen päälle. En tiedä, miksi kukaan ei ollut kiinnostunut otamaan humehia. En sanoisi, ettei tässä talossa niitä käytetä. Joka tapauksessa palohälytys aktivoi mieltä niin, etten saanut pitkilleen uudestaan unta, mutta se nyt ei ole mikään uutinen, ei täällä muutenkaan voi koskaan nukkua, kun aina joku ramppaa ovessa.

Maanantaina töissä hajosi höyrykone, ja lähdimme aikaisemmin kotiin, koska ilman höyryä ei oikein voi tehdä mitään. Loppuviikon kärsimme koneen oikuttelusta ja teimme kymmentuntisia päiviä, jotta saimme kaikki tilaukset hoidettua. Vieläkin takahuoneessa odottaa kaaos, kun uusi maanantai koittaa ja työ taas alkaa. Menee varmaan toinenkin viikko, ennen kuin ollaan taas normaalitilassa.

Maanantaissa on kuitenkin jotain hyvääkin, koska silloin käyn vietnamin kurssilla. Jälleen kerran sain ihmetellä sitä, miten eri maailmoista ihmiset voi olla. Suomessa jokainen oppilas yleensä opiskelemaan kahta vierasta kieltä, englantia ja sitä toista kotimaista, joka ei ole äidinkieli. Eli siis opimme jo melko nuorena opiskelemaan kieliä. Monet tuttuni ovat tämän lisäksi opiskelleet koulussa saksaa, venäjää, espanjaa, ranskaa tai muuta vastaavaa täysin vapaaehtoisesti. Olin kurssilla yllättynyt siitä, miten huonot valmiudet paikallisilla aikuisilla ihmisillä on opiskella vierasta kieltä. Aivan peruslauseiden tuottaminen on heille lähes mahdotonta. Porukka yrittää opetella jokaisen esmerkkilauseen ulkoa ymmärtämättä sanoja, joista lause koostuu. Ikävä juttu, mutta on mahdotonta oppia ulkoa minkään kielen kaikkia lauseita. Olisi paljon helpompaa vaan oppia sanoja ja ymmärtää jotain kieliopista, mutta mutta.. Jos nimen kysyminen vieraalla kielellä ei onnistu, niin mitenkähän käy sitten, kun toivottavasti joskus siirrymme hieman haastavampiin aiheisiin? Olin hieman pettynyt kurssin tähän osuuteen, sillä pahoin pelkään, että jankkaamme nyt alkeita koko kymmenen viikkoa.

Viikon huumoripilkun tarjosi se, että ilmeisesti valmiiksi reikäiset vaatteet ovat taas tulossa muotiin. Ne menee kyllä tässä kroonisesti tekoköyhien ihmisten maassa kuin kuumille kiville. Mikäs sen parempaa kun maksaa muutama huntti siitä, että näyttää keppikerjäläiseltä. Oikeesti Australia, tää on varmaan yks maailman rikkaimmista ja kovatuloisimmista maista, mutta kellään ei oo koskaan rahaa.