keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Cobh

Klo 10:30 aamukahvit juna-asemalla ja saa itsekin ihmetellä, miten voi olla sunnuntai-aamuna niin aikasin liikkeellä. Selitys löytyy kaupungista nimeltä Cobh ja kunnianhimoisesta suunnitelmasta maksimoida siellä vietetty aika.

St Colmanin katedraali ja kaupunkimaisemaa
Jos nyt otetaan lyhyt esittely kaupungista tähän alkuun, niin Cobh kulki aiemmin nimellä Queenstown ja se on tunnettu kahdestakin tapauksesta, joista kumpikaan ei ole kovin mukava. Elikkäs Cobh oli viimeinen paikka, jossa Titanic pysähtyi ensimmäisellä ja viimeisellä Atlantin ylityksellään. Toisekseen Cobh on kaupunki, johon RMS Lusitanian uhrit tuotiin, kun laiva upposi saksalaisen torpedon myötävaikutuksella toisen maailmansodan aikana. Tämän enempää en aio kaveriani Googlea lainata, vaan kuten entiset kollegani tapasivat sanoa, keskustellaan asiasta ennemmin (jos luette tämän, itsepähän tiedätte, keitä olette)

Sataman surullinen maine ei risteilijöitä pelota
Corkista Cobhiin menee junia useamman kerran päivässä, ja matka kestää vain abauttiarallaa puoli tuntia. Aikuisen meno-paluulippu keventää kukkaroa noin 9 euroa. Perillä voi reissun aloittaa vaikka Titanic Experience-museosta, Museo on olemassa White Star Linen alkuperäisessä lipputoimistossa, jossa (ja jonka ympärillä) Titanicin matkustajat odottelivat pääsyä laivalle ja kohti parempaa elämää.
Museon pääsylippu jäljittelee uskollisesti matkustajien matkalippuja ateriatietoineen päivineen, kuten alla näkyy. Opastetulla kierroksella pääsee kuulemaan Titanicin tarinan lyhykäisyydessään, katselemaan laituria, jolla matkustajat hyvästelivät entisen elämänsä, ja jopa evakuoitumaan "pelastusveneisiin", naiset ja lapset ensin, kuten tapana on. (Kerrankin kannatti olla nainen.)

Bridget Mary O'Sullivanin kolmannen luokan menolippu aikaiseen hautaan
Cobhista pääsee pikkulaivalla Spike Islandille, joka on historiansa aikana ollut kaikkea linnoituksesta vankilasaareen. 1985 Spike Island pääsi uutisiin vankilakapinan merkeissä, josta huolimatta toiminta jatkui vuoteen 2004, jolloin vankila lakkautettiin.

Jos meiltä koskaan loppuu rahat, eikä ole varaa asua omassa kotona, niin majoitus on sitten tässä
Ohjeita niille, joille terve järki ei enää kerro kaikkea
Vankilareissu oli jännittävä kokemus, mutta olin siitä huolimatta onnellinen, kun pääsin pois vaan muutaman tunnin tuomiolla. Laiva vei takaisin maihin, ja matka jatkui (järkyttävän ylämäen kautta) vanhalle hautausmaalle, jonne Lusitania-onnettomuuden uhrit on haudattu.

Lusitanian muistomerkki
Päivän mustahuumoriannoksen tarjosi alla oleva hautakivi, jonka symbolia voisi erehtyä pitämään dollarin merkkinä, vai?

Tässä me rikkaat lepäämme, inflaation loppuun kuluttamina..
Kaiken kaikkiaan jos historia kiinnostaa, niin Cobhista sitä löytyy, joskin suositeltavaa on varmistaa, että päivän sää on siedettävä, sillä suurin osa nähtävyyksistä vaatii ulkoilmassa oleskelua. En nyt jaksa tehtailla tähän enää mitään pikkunäppärää, joten palataanhan asiaan seuraavalla kerralla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti