Sydneyn synkkä historia

Australia on maailman ainoa valtio, joka on saanut alkunsa rangaistussiirtolasta. USA:n ikävän itsenäistymisen jälkeen Britannia ei enää pystynyt lähettämään vähemmän haluttuja kansalaisiaan Atlantin toiselle puolelle, ja saarivaltion oli aika etsiä joku toinen loppusijoituspaikka kanavoroilleen ja nenäliinavarkailleen. Kyseessä oli toimenpide, jonka tarkoituksena oli lähinnä siistiä Britannian liian kukoistavaa alamaailmaa.

Sitten kävi niin, että eräs kapteeni Cook ajoi karille Australian rannikolla. Vastoin yleistä käsitystä Cook ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan edes toinen valkonaama, joka rantautui Australiaan, mutta hän oli ensimmäinen, joka ymmärsi löytäneensä jotain uutta. Aiemmat kulkijat olivat oletettavasti uskoneet törmänneensä jälleen kerran johonkin Indonesian tai Papua-Uuden Guinean saareen. Näin ollen Cook omi Australian Iso-Britannialle, ja kaikki lukuisat Thamesilla laivoilla tuomiotaan istuvat pikkurikolliset löysivät itsensä pian eteläiselle pallonpuoliskolle suuntaavalta laivalta.

Rangaistusvankien määränpäät Australiassa

Aina 1970-luvulle asti Australian valkoinen asutushistoria oli häpeänpilkku missä tahansa perheessä. Mikäli suvusta paljastui joku liian yritteliäs kansalainen, joka ei ikäväksi onneksi joutunutkaan hirteen vaan Australiaan, kyseinen sukuhaara lakkasi olemasta. Onneksi asenteet ovat muuttuneet, ja nykypäivän Australialaiset ovat ylpeitä rangaistusvankimenneisyydestään ja Australian ehkä jopa hieman karmeasta menneisyydestä. Kaukainen kahleiden kilinä sukupuussa on ilmeisesti jotain, mitä jokainen aussi toivoo kuulevansa. :)

Kävimme Hyde Park Barrackseilla tutustumassa olosuhteisiin, joissa ensimmäiset valkoiset australialaiset elivät. Museo on todella mielenkiintoinen, mutta myös melkoisen masentava paikka. Mielenkiintoisin fakta oli se, että johonkin aikaan perheillä oli tapana tehdä ns. ”perheidenyhdistämisrikoksia”, eli jos yksi veljes sai yhdensuuntaisen lipun Australiaan, hän pian valheellisin sanakääntein mainosti Australiaa maanpäälliseksi paratiisiksi ja houkutteli perheen muita jäseniä suorittamaan jonkin rötöksen, joka takasi ilmaisen kuljetuksen pallon toiselle laidalle. Tällä tavalla Australiaan saapui esimerkiksi neljä irlantilaisveljestä, kaikilla tilillään jokin mitätön rikos.

Hyde Park Barracks

Kansainvälisyys on ollut osa Sydneyn historiaa jo kauan. Irlantilaisten ja brittien lisäksi kiinalaiset näyttäytyivät pian uudella mantereella. Nykypäivän Sydney on todella kansainvälinen kaupunki, jossa kuka tahansa mistä tahansa päin maailmaa voi todennäköisesti tuntea kuuluvansa joukkoon. Se onkin yksi asia, josta pidän Sydneyssä. Täällä on kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä joka uskontokunnasta ja poliittisesta suuntautumisesta, joka maanosasta. Kukaan ei pistä silmään katukuvassa. Täällä on yhtä todennäköistä kuulla kaduilla niin englantia kuin kiinaa ja saksaakin. Pystyisin kuulumaan tänne.

Olin todella yllättynyt, kun samalla vietnamin kurssilla oleva jo eläkkeelle jäänyt vietnamilaistaustainen mies kertoi, että hänen lapsuudessaan Sydneyssä ja todennäköisesti muuallakin Australiassa oli hyvin toisenlainen ilmapiiri. Suvaitsemattomuus kukoisti elämän jokaisella osa-alueella. Ulkomaalaistaustaisia lapsia ei päästetty kouluun, opettaja kuulemma vain piti heidät luokassa nimenhuudon ajan ja lähetti sitten ulos leikkimään. ”Tämä ei ole teidän maanne, ei teidän tarvitse oppia englantia”. Valkoisille oli omat vessat ja kaksikerroksisen bussin alakerta oli varattu vain valkoisille. Mutta tässä taas näette, että suvaitsemattomuus on pahasta sitä harjoittavalle. Katsokaas, näköala bussin yläkerrasta on paljon parempi. Onneksi Sydney on kokenut melkoisen kasvojen kohotuksen noista ajoista,