Merimies näin käy merta päin

Lähtö lähenee, enkä voi poistua tästä kaupungista ennen kuin olen kirjoittanut pikku pätkän ystävästäni merestä. Asun nyt ensimmäistä kertaa ikinä meren rannalla, ja se on saanut mut tietyllä tavalla koukkuun. Haluan ehkä tulevaisuudessakin asua rannikkokaupungissa, mutta mieluiten jonkin trooppisen, turkoosin, lämpimän meren rannalla, niin ei sitten ole harmia kylmästä rannikkotuulestakaan.

Tähän aikaan vuodesta Itämeren aallot kutsuvat uimaan, mutta todellisuudessa vesi on niin kylmää, että pelkkä ajatus hyytää veren suonissa. Siitä huolimatta ajaudun yhä uudelleen rannalle ihan vaan nauttimaan auringosta ja katselemaan aaltoja, ihmisiä, ohi lipuvia laivoja.. Juomaan iltaoluen ystävien kanssa. Meren terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus tekee hyvää sielulle. :)

Rohkea henkilö uskaltautuu aaltoihin

Ranta tuntuu olevan tärkeä gdanskilaisille ja säällä kuin säällä ihmiset löytävät tiensä sinne. Kesäisin otetaan aurinkoa ja talvisin kävellään kohmeisella hiekalla. Lämpiminä päivinä ranta on niin täynnä porukkaa, että on vaikea löytää takapuolenmentävä lokonen, mihin saisi rantamattonsa mallattua. (Alla oleva kuva ei tee oikeutta kesäruuhkalle.)

Puolityhjä ranta kesän ensimmäisinä päivinä

Gdansk on aikanaan ollut yksi Euroopan merkittävimmistä satamakaupungeista, ja vaikka kaupunki on pitkän historiansa aikana kokenut kovia, menneistä ajoista näkyy edelleen jäänteitä etenkin vanhassa kaupungissa. Historiasta kiinnostuneet voivat vierailla merihenkisissä museoissa, joissa kerrotaan elämästä silloin ennen vanhaan.

Merielämään kuuluu olennaisena osana merirosvoilu- autenttinen merirosvolaiva valmiina missiolle