The daily immigrant in Finland

At the moment the daily immigrant is in Finland, doing nothing and enjoying it. I've got all the time in the world to become a new Tolstoy or some other famous author and I don't even get a new blog post started. Or, to be more precise, I have been planning to continue this post that I already started in January in Ireland.. Well, today is a sunny day and instead of going to the garden to do something to benefit our community I decided to lock myself indoors and finally continue my long term project to write this post.

The picture has nothing to do with the text, I'm just missing summer so much at the moment.

Today's topic is living abroad. And for those of you who now say "hello, this entire blog is about living abroad, have you finally lost your last marble", I can assure you, I'm still relatively sane. It's just that more often than not I have noticed that people have too optimistic an opinion about living abroad. It's not all just adventures or beer and skittles but hard work. That's why I decided to describe some of the most common hardships of an immigrant. I decided to write about a person's worst enemy, the boring ordinary days of life.

Let's start from a, from the ancient Rome (meaning let's start from the beginning), from booking the flight. Well that is quite easy (excluding my latest effort which resulted in stalemate as my credit card did not function as I expected.) All you need to do is select the dates, the flight operator, the destination and pay. Everything that comes after the purchase of the flight is what we have most problems with, First of all you'll have to back. Imagine putting your whole life up to this point in maximum of two suitcases. What would you take with you? I have always taken only useful things, clothes, cosmetics, household items etc. That means leaving behind or selling all your souvenirs, memorabilia and other things people are keen to accumulate. You have the option to pack them in cardboard boxes and storing them somewhere, of course. I have been lucky, my parents have promised to keep my belongings while I'm abroad but it doesn't change the fact that I have to start my life somewhere else with minimum of everything. The good thing in that is that you'll soon notice that most of the things we have at home and think are absolutely necessary are not necessary at all. Two suitcases (around 46 kilos) are enough and even one will do in an emergency.

Once upon a time in Amsterdam

Next you will most likely notice that you are homeless. Now while this might have been what you were dreaming of when you ran away from home when you were 16, it's quite different a story when you are not 16 anymore and alone in a foreign country. If you suddenly lose your home in your own country, one of your friends, relatives, acquaintances or someone you have met once in a bar will probably let you sleep on their couch for a couple of nights while your are sorting out your life. However, that's not an option in a city where you don't know a single person. Living in a hostel gets expensive and tiring after a week and you'll just want to crawl into your own little place and stay there. Usually a week is all the time your have to find an apartment. It's difficult to persuade anyone to rent a flat to a person they haven't seen, so finding an apartment before actually travelling to the destination is out of question. Most landlords want to meet the person who's going to move into the apartment they have invested money in.

You'll need to get a local phone contract, gas, water, electricity, insurances and what else. At the same time you'll most likely want to avoid 1-year contracts and other things that might prove difficult to get out of in case you decide to move on soon. You'll have to find a health center that provides the services you need. All this will sometimes happen in a language you can't speak, read or write at all. It's scary when you can't describe your symptoms to your doctor, it really is.

November in Prague

Making friends. Think about building your social circle again and again about every second year. Meeting new people is, of course, a positive thing that'll make your life more interesting but it can also be a pain in the ass and you might be afraid that you'll never find people that are easy to be with, people with whom you have something in common. You will also miss the people you have left behind when you went travelling, some of them being people who have always been a part of your life. Sometimes you rely on strangers for support and strangers rely on you. Tough, isn't it?

How to take care of taxes and other paper work. For example in Poland everything happens in Polish. I could have never managed filing my tax declaration without a friend who has good knowledge of the language. Even the immigration office offers services only in Polish. It makes you wonder how likely it is that Polish people need their services?

That's a short story about challenges people will have to deal with while living abroad. There are more topics to write about but I will not start to compete in word count with Waltari and Päätalo (fyi, they are well-known Finnish authors who wrote extremely thick books) so let's leave this topic for now. All the best, dear readers!

And last but not least, lights in Seoul, the soul of Asia

Arkista aherrusta

Tää kiertolainen/irtolainen on tällä hetkellä Suomessa lepäilemässä laakereillaan, ja nyt kun on aikaa, niin en ole tullut tietenkään tehneeksi mitään, vaikka tarkotus oli esimerkiksi edistää blogia muutamalla tekstillä. Nyt kuitenkin on mukavan aurinkoinen päivä ja sen sijaan, että menisin ulos esim. haravoimaan ja olemaan asuinyhteisölleni hyödyksi, lukkiudunkin koneelle ja viimeistelen tämän tekstin, jonka näköjään aloitin jko Irlannissa tammikuussa..

Kuvitus ei liity millään lailla tekstiin, ainaisessa kesän kaipuussa teki vaan mieli laittaa tämä

Aiheena on tällä kertaa se, millaista ulkomailla asuminen on. OK, aika nuiva aihe, myönnettäköön, mutta aihe kumpuaa lähinnä siitä, että vaikka seikkaileminen on kivaa, ja monesti kuulen, että olen onnekas, kun minulla on mahdollisuus matkustaa, niin siellä ulkomailla on myös se ihmisen pahin vihollinen, eli arki. Ja kaikki arkipäivän ongelmat, joista nyt siis aion kirjoitella.

Jos nyt ihan a:sta tai muinaisista roomalaisista (eli siis ihan alusta) aletaan, niin siellä on tietysti lentolipun varaaminen. Lentolipun varaaminen ON helppoo oikeesti, sen kun valitsee kohteen, yhtiön, sopivan lennon ja maksaa sen (paitsi viime kerralla, kun luottokortin ostoraja oli liian alhaalla, enkä saanut lippua lunastettua). Kaikki mitä tulee sen jälkeen, onkin sitten eri lailla haastavaa. Ensinnäkin pakkaaminen. Mieti, että joudut mahduttamaan koko elämäsi pariin matkalaukkuun, Mitä sinä ottaisit mukaan? Itte olen mennyt lähinnä hyötyesinelinjalla. Elikkä kaikki muistot sun muut joudut joko myymään, tai pakkaamaan säilytyslaatikoihn, joille joudut etsimään paikan. Onneksi vanhemmat suostuvat säilyttämään mun tavaroita, jopa ihan maksutta. Mutta se ei poista sitä faktaa, että elämä uudessa paikassa alkaa minimaalisella varustuksella. Hyvä puoli on se, että huomaat, että ihminen tulee hyvin vähällä toimeen. Kaks matkalaukullista riittää ihan hyvin. Yhdelläkin pärjää jos on pakko.

Amsterdam illalla

Missähän mä asuisin. Mieti, jos jäät kotonasi kodittomaksi, yleensä joku ystävä, tuttava, sukulainen, perheenjäsen tai kylänmies majottaa sut siksi aikaa, että saat jostain oman katon pääsi päälle. Mutta kun muuttaa kaupunkiin, josta ei tunne ketään, on aika saamarinmoinen kiire hommata itse oma asunto, koska kukaan ei tarjoa majoitusta, koska et tunne ketään. Ja usko pois, hostellielämä käy kalliiksi ja kuluttavaksi jossain vaiheessa. Plus, on kyllä hyvin haastavaa hommata asunto olematta kohdemaassa, sillä aika moni vuokranantaja haluaa nähdä tyypin, joka muuttaa hänen sijoitusmielessä hankkimaansa kiinteistöön.

Mistähän mä saan puhelimen, netin, sähköt, kaasun jne. Ilman, että joudun sitoutumaan vuoden sopimukseen. Mistähän mä saan terveydenhoitoa, jos tuun kipeeks. Ja mistähän mä saan kaikissa näissä tapauksissa palvelua kielellä, jota ymmärrän. Ajattele, ettet voisi selittää lääkärille, mikä sussa on vikana. Pelottavaa, eikö totta?

Eräänä syksynä Prahassa

Mistähän mä saisin kavereita? Ei tarvinne selitystä. Ajattele, että joutuisit rakentamaan koko sosiaalisen verkostosi alusta joka toinen vuosi. Se on melko opettavainen kokemus. Vaikka uusien ihmisten tapaaminen on toki elämää rikastuttavaa, on se samalla aika väsyttävää, ja itsellä on usein mukana pelko, että entä jos ei tapaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa oikeesti viihtyy, sellasia ihmisiä, joiden kanssa on edes jotain yhteistä? Ja jossain mielen perukoilla ikävöi koko ajan niitä ihmisiä, jotka väkisinkin jättää matkan varrelle, kun pakkaa laukkunsa ja lähtee vaeltamaan.

Mitenkähän mä hoidan kaikki paperiasiat, verotukset sun muut sellaiset. Puolassa asuessa ei tullu veroilmotuksen täyttämisestä mitään, onneks oli puolaa taitava ystävä apuna. Moni muu asia oli yhtä lailla pelkästään paikallisella kielellä, edes maahanmuuttovirastossa ei puhuttu muuta kuin puolaa. Se pisti miettimään, että paljonkohan nuo puolalaiset itse asioi maahanmuuttovirastossa?

Siinä oli pikku pätkä aiheesta arki ulkomailla, toki tarinaa voisi jatkaa vaikka millä mitalla, mutta en ala blogiteksteilläni kilpailla pituudessa Waltarin tai Päätalon kirjallisuuden kanssa, että antaa aiheen nyt jo olla. Kivaa kevättä kaikille! :)

Ja sokerina pohjalla lyhtyjä Soulissa