The quarantine diary

Greetings from living room. Corona virus has stopped everything except for coming of the spring but actually it has made my every day life much easier. How did that happen? Well..

1. I´m not losing 1,5 hours every working day to commute to the office in dirty, crowded, disgusting metro. I turn on my laptop, sit down and I am at work. Magic.

2. I don't feel so fed up when I need to cook. (But I still feel somewhat fed up because I simply hate cooking.) Usually after work and hobbies feeding ourselves is the last thing I want to think about but after I started working from home I have had more energy and more inspiration to cook nice meals. We haven't eaten this well in months.

But I am still waiting for the restaurants to open. Even though my rational mind does understand that we are the lucky ones in the food lottery of the world, being able to eat every time we are hungry and unfortunately even when we are not hungry, my emotional side prefers to eat food cooked by someone else.

3. No stress about schedules. I admit to feeling easily pressured by all the things that need to be done. Even though I am still spending more time to generate income than I would like to, it is easier to fit my actual life around work when I don't need to go to the office. And of course there is nowhere to go, no hobbies no nothing, because everything is closed. So after work the only place I visit is the grocery store. Finally I have time to read books and do crafts and watch movies with my partner. This new freedom is quite nice, almost like being at the summer cottage.

4. The noise, movement and restlessness of the open office doesn't wear me down. Yes, I am an introvert plus I am quite unsocial, I don't form friendships easily, especially not at work and I most certainly don't enjoy being surrounded by people. Working in the open office is a nightmare that unfortunately will probably not end before I retire, unless these corona viruses keep coming up every second year or so. And while I am happy that I can still work and keep earning my salary when so many people have lost their jobs either temporarily or permanently, I am also happy that the income keeps coming but I don't need to keep going to the office for it. If I could freely choose I would always work from home, I feel much better mentally and am less tired when the working environment is pleasant.

So there is a list of some positive effects of the lockdown on my personal life, even though there is nothing good about a deathly disease sweeping through the world and I am in no way trying to state that corona itself is positive. But some side effects of it are not entirely bad. And the nature is thankful while we are not going to places and buying things. ;)

Karanteenipäiväkirjat

Terveisiä täältä kotisohvalta. Korona on katkaissut kaiken muun paitsi kevääntulon, mutta mikäpäs siinä. Arjestani on itse asiassa tullut karanteenin ansiosta sujuvampaa. Kuinka tähän on tultu? Noh..

1. En menetä joka päivä 1,5 tuntia työmatkoja kulkiessa ahtaassa, inhottavassa metrossa. Avaan aamulla läppärin ja istun perseelleni sohvapöydän eteen ja olen töissä. 

2. Ei ketutta niin maan kauhiast, kun joutuu laittamaan ruokaa. (Vaikka siis kyllähän se aina ketuttaa, koska kokkaaminen on inhokkihommani maailmassa.) Yleensä työpäivän ja harrastusten jälkeen ruokahuolto on viimeinen asia, jota haluaisin miettiä. Sen jälkeen, kun aloin tehdä töitä kotoa käsin, ei kokkailu ole ottanut niin vahvasti pannuun, ja ruokakin on parempaa kuin aikoihin. Hyvästi pikaruoka, eihän meillä ole syöty näin hyvin kuukausiin.

Odotan silti, että ravintolat aukeavat. Vaikka järjellä ymmärrän, että olemme niitä maailman onnekkaita, joilla on mahdollisuus syödä aina kun on nälkä ja valitettavasti vaikkei olisikaan, tunneminä sanoo, että on mukavampaa syödä jonkun muun laittamaa ruokaa.

3. Aikataulustressi on hävinnyt kokonaan. Vaikka tulonhankintaan kuluu edelleen enemmän aikaa kuin haluaisin, ei muun elämän aikatauluttaminen työn ympärille ole niin vaikeaa, kuin silloin, kun joutuu oikeasti raahautumaan toimistolle. Ei ole harrastuksia, joihin mennä, eikä mikään paikka ole auki, joten töiden jälkeen ainoa homma on ruokakaupassa käynti, ja tämä uusi vapaus on oikeastaan aika mukavaa. Luen, neulon ja virkkaan sydämeni kyllyydestä, ja katsomme miehen kanssa elokuvia. Ei hassumpaa, melkein kuin olisi mökillä.

4. Avokonttorin häly, melu ja jatkuva liike ei vie voimia. Olen introvertti ja sen lisäksi epäsosiaalinen, en solmi helposi ystävyyssuhteita missään, en varsinkaan töissä, enkä kaipaa ihmisiä ympärilleni. Avokonttorissa työskentely on painajainen, jolle ei valitettavasti näy loppua vuosikymmeniin, ellei sitten näitä koronoita tule parin vuoden välein. Mutta niin, olen valtavan onnellinen siitä, että palkka edelleen juoksee, mutta itseni ei tarvitse vaivautua sen takia. Jos saisin vapaasti valita, tekisin ikuisesti etätyötä, koska voin henkisesti paremmin ja olen vähemmän väsynyt, kun työympäristö on miellyttävä.

Siinäpä oli joitain mietteitä siitä, mitä hyvää karanteenissa on, vaikka maailmalla riehuvassa tappavassa taudissa ei toki ole mitään hyvää, enkä siis millään muotoa väitä, että korona on positiivinen asia. Mutta jotkut sen aiheuttamat muutokset päiväjärjestyksessä ovat ihan mukavia. Ja luontokin kiittää, kun emme ole koko ajan menossa ja kuluttamassa sankoin väkijoukoin. ;)

Taking the bus to Budapest

When I moved to Prague about 2 years ago it was my well formulated plan to travel a lot in Central Europe. I visited Germany and Austria and for various reasons left it at that until during the summer holiday in Finland a thought of going to Hungary was conceived. I was really excited about it because Budapest was on the top of my list of locations I definitely wanted to visit while staying in Prague. Of course I wanted to see the interesting sights in Budapest but I am also interested in Hungary because Hungarian language is related to Finnish, and together with Finnish and Estonian some of the rare exceptions in Europe- languages that don't belong to the Indo-European language family.

The only proof of being a related language I could find- sounds a bit like a drunk person trying to say booze in Finnish

Budapest can be easily reached from Prague by plane or by bus. As the bus is cheaper and thus well suited for a budget traveler, we decided on a night bus leaving around 10 pm on Friday. The journey takes a bit less than 8 hours so we went to sleep in Prague and woke up in Budapest. The bus goes through the western part of Slovakia and Bratislava, so I can scratch Slovakia on my scratch map, too even though it might be cheating a bit because I slept through Slovakia quite happily.

Early Saturday morning was the best time to get to know Budapest, we had the entire city for ourselves while the other tourists were still asleep. We had agreed with the hotel that we can leave the luggage there to wait for the check-in and after that we walked around looking for a breakfast place that would be open early. It was strange to be up so early that there was no place to go for a coffee and cake.

Empty Budapest in the morning

We spent the day pretty much the same way we started it, walking around. We visited a Saturday market and ate superb food in a Tibetan restaurant. They even had yak meat in their selection. My travel mate had already visited Budapest before so I was lucky to get to skip the cumbersome part of trying to find places by myself, which is a challenge with a poor ability to read a map and a bad sense of direction.

In the afternoon we took a nice nap and headed out to climb a hill and see the city from above. The unpleasant part of being out in the prime time is having to queue to every single place because everyone's on the move and trying to see the same things. I was thinking if Marco Polo, on his famous trip to Asia, experienced the same level of crowdedness or if at his time there were still places that were not full with visitors. In good and in bad traveling has become everyone's favorite pastime and it can be seen in the chronic congestion of the most popular places.

The Saturday market

In the evening it was time to relax in an Ottoman-style thermal spa called Rudas, which was an awesome place. The price included several different pools in so called Turkish bath, a wellness section, swimming pool and saunas. Using a swim suit is obligatory. I spent most of the evening sitting in a pool of water heated up tp +42 degrees Celsius. The water in the spa was rich in minerals because the ring I forgot to take off turned to a strange shade of blue. Later on I also noticed that my swim suit shows some signs of disintegrating.

The hotel we booked cost us 60 EUR for a night and was in a really good condition with a small kitchenette and adjoining bathroom. In the end we didn't use the kitchen because what's the point to go on a holiday and still have to cook but it was nice to have the kettle for preparing the all important morning coffee. On Sunday we walked in the suburbs of Budapest and ate delicious sushi. When the bus left for Prague 23:40 I had no difficulty falling asleep in my seat.

Bussilla Budapestiin

Kun pari vuotta sitten muutin Prahaan, ajattelin, että matkustelen paljon Keski-Euroopassa. Kävin Saksassa ja Itävallassa ja siihenpä paikallinen matkailu onkin jäänyt monesta eri syystä, kunnes kesälomalla Suomessa sikisi idea viikonloppureissusta Unkariin. Olin aiheesta sangen innoissani, koska Budapest oli etusijalla listallani paikoista, joissa halusin käydä Prahassa asuessani. Unkarissa kiinnostaa nähtävyyksien lisäksi se, että indoeurooppalaisten kielten hallitsemassa Euroopassa unkari, suomi ja viro ovat suurimmat muuhun kielikuntaan kuuluvat kansalliskielet, ja sukua toisilleen.

Ainoa merkki kielisukulaisuudesta, jonka löysin

Prahasta pääsee Budapestiin lentokoneen lisäksi myös bussilla, joka on edullisin joskin hidas vaihtoehto. Budjettimatkailijalle yöbussilla matkustaminen sopii kuitenkin mainiosti, joten perjantai-iltana starttasimme kymmenen aikaan Prahasta ja vähän vajaan kahdeksan tunnin päästä heräsimme Unkarissa. Bussi kulkee Slovakian länsireunan ja Bratislavan kautta, joten saan raaputettua maailmankartastani myös Slovakian, vaikka siinä vähän huijauksen makua onkin, koska nukuin koko matkan.

Aikainen lauantaiaamu oli parasta aikaa kaupungilla, saimme omia koko paikan itsellemme, kun muut turistit vielä nukkuivat. Sovimme hotellin kanssa, että saamme viedä matkatavarat sinne säilytettäväksi päivän ajaksi, ja sen jälkeen teimme pienen aamukävelyn rannalla ja odottelimme, että aamiaispaikat aukeavat. Oli kummallinen tunne olla jalkeilla niin aikaisin, ettei mistään saanut edes kahvikuppia ja pullaa.

Aamuinen Budapest oli mukavan tyhjä

Vietimme päivän kaupunkia tutkiskellen. Kävimme markkinoilla ja söimme tiibetiläisessä ravintolassa, jossa oli muuten aivan upeaa ruokaa. Tarjolla oli jopa jakin lihaa.  Matkaseuralaiseni oli jo aiemmin käynyt Budapestissä, mikä oli todella mukavaa, koska itse olen aivan surkea kartanlukija, ja puolet lomasta yleensä kuluu siihen, että löydän tieni sinne, minne haluan mennä.

Iltapäivällä nukuimme hotellilla pienet päiväunet ja suuntasimme katselemaan kaupunkinäköalaa kukkulan laelta. Ikävä puoli illalla liikenteessä olemisessa on se, että silloi ovat kaikki muutkin liikkeellä ja joka paikkaan on jono, joka paikassa on ruuhkaa. Mietin, olikohan Marco Pololla samanlainen tunne suurella Aasian-matkallaan, vai oliko silloin vielä maailmassa joku kolkka, missä ei ollut pilvin pimein käypäläisiä. Hyvässä ja pahassa matkustamisesta on tullut harrastus, joka on aina vain useamman saatavilla ja se näkyy suosituimpien kohteiden ylikysynnässä.

Lauantai-markkinat

Illalla kävimme rentoutumassa ottomaani-tyylisessä kylpylässä nimeltä Rudas, joka oli aivan mahtava paikka. Hintaan sisältyi usea erilainen allas niin kutsutussa turkkilaisessa kylpylässä, wellness-osasto ja uima-allas, sekä saunoja. Uimapuvun käyttö on pakollista. Enimmäkseen vietin aikaani +42 -asteisessa altaassa lämmittelemässä. Vesi oli ilmiselvästi mineraalipitoista, koska metallinen sormus, jonka unohdin ottaa pois, tummui veden vaikutuksesta. Myöhemmin huomasin, että uimapukukin oli jokseenkin syöpynyt.

Hotelli, jonka varasimme maksoi 60 euroa kahdelta hengeltä ja huone oli todella mukava ja siisti, melko äskettäin kunnostettu. Huoneeseen kuului pieni keittiö ja oma kylpyhuone. Loppujen lopuksi emme tehneet keittiöllä mitään, sillä tulimme siihen tulokseen, ettei Budapestiin oikeastaan lähdetty kokkkaamaan, mutta ainakin vedenkeitin oli mukava olla olemassa aamukahvia varten. Sunnuntaina käveltiin Budapestin esikaupungeissa ja syötiin sushia. Loppuillasta alkoi jo väsy painaa, ja kun yöbussi takaisin Prahaan lähti 23:40, ei unta tarvinnut kauaa odotella.

Sushi tsunami and other stories

To my utter horror I noticed that writing has become quite difficult after a pause of more than a year. So yesterday I consulted a can of cider to make a draft of this post and indeed a cup or two helped to formulate at least some lines about the activities of the previous two weeks.

According to the news the past July was globally the hottest ever. I can name a place where the last July was actually on the rainy and cold side so when a couple of weeks ago the temperature finally made the effort to climb over +30 degrees, this sun worshiper woke up from her slumber and decided to head out to visit an artificial little lake and other interesting destinations.

Czech Republic is a landlocked country and doesn't have a lot of inland lakes either. A somewhat muddy and shallow river flows through Prague, so for more watery experiences one needs to find the small and most likely man made little fish ponds in different parts of the city. In the fish pond in Jinonice there is even a turtle. I am quite sure some pet owner, upon realizing that the turtle will probably over live them, deposited it in the pond in cold blood.

Some weeks ago I went out to one of these small ponds with a friend to enjoy an afternoon in the sun far far away out of the reach of the subway lines. Near the lake shore there was an artificial sand beach for volley ball and restaurants and a couple of kiosks were there to serve the thirsty and hungry visitors. There are not a lot of places to sit unless you bring your own towel or chair but for the price of a drink it is possible to utilize the terrace of the restaurant at least until someone comes to kick you out.

The next weekend the good weather continued and I went biking with another friend (yes I have more than one friend). We selected Karlstejn as our destination because being about 35 kilometers from Prague, the distance was most suitable. I haven't yet bought a bike for myself but rental bikes are available at metro station Smichovske Nadrazi, costing 7-8 EUR a day.

Karlstejn is a very well marketed destination for tourists. The castle there, built on top of a hill (in the picture above) dates back to the 14th century. The city around the castle is quite small and touristy. You can find menus in Russian and pay the same price for a meal as in Prague but I would still recommend the place because it lacks the crowded feeling of Prague. On this trip I didn't go to see the castle because the climb ahead didn't much inspire me and also because it was nice to sit in a small cafeteria eating pancakes and fried and chatting with acquaintances and then it was already time to start heading back to the city. The route to Karlstejn was rather challenging with a lot of hills and small pathways through forests but on the return journey we enjoyed flat biking roads with amazing landscapes along the river and a lunch stop to eat fried chicken. The entire route was about 69,4 kilometers and took a bit more than 4 hours. My longest biking trip ever.

The most important event in life last week was a dinner at all you can eat sushi place. Buffet lunches are something I really miss from Finland. There are buffet here too, but the concept is a bit different and there are none close to my apartment for my office. This sushi place is close to the city center and for 625 Czech crowns you can enjoy 5 rounds of sushi. On each round you can order up to 5 different types of sushi but as many pieces as you'd like to. Possibly we were consumed by gluttony the first round ordering a lot of everything, salmon sushi, tuna sushi, fried sushi, squid, etc. The second round was a bit more difficult to digest and towards the end we were scared that the waitress might still be bringing portions we didn't even remember ordering anymore. Like my friend so wisely said, the sushi tsunami under which we were about to suffocate was a lesson in Buddhism; what first appears pleasurable will turn into a painful experience. In addition there was the fear of having to pay a penalty for wasting food, which is a clever idea but very worrisome when your belly is full of rice and on your plate deep fried pieces of banana are still waiting. The old saying "the greedy have a shitty end" seems very true.

 

Sushitsunami ja muita tarinoita

Kauhukseni huomasin, että kirjottamisesta on tullut niin vaikeeta, ettei juttu meinaa millään luistaa enää yli vuoden tauon jälkeen. Jouduin hakemaan siideritölkistä inspiraatiota, mutta niin vaan pullon henki kannusti pusertamaan edes muutaman rivin tarinaa viime viikkojen aktiviteeteista.

Yle uutisten mukaan maailmanlaajuisesti on ollut ennätyskuuma heinäkuu. Voin kertoa yhdestä paikasta, jossa on itseasiassa ollut ennätyksellisen kylmä ja sateinen heinäkuu, joten kun lämpötila viimein joku aika sitten jaksoi könytä yli kolmenkymmenen, tämä auringonpalvoja havahtui huonon sään aiheuttamasta tokkurastaan ja päätti suunnata tekojärvelle ja muihin ulkoharrastuksiin.

Tsekki on maa, jolla ei ole metrin metriä rantaviivaa ja sisävedetkin on harvassa. Prahan läpi virtaava joki on sameavetinen ja melko matala. Järvien tarpeen täyttää muutama pienehkö ja melko todennäköisesti keinotekoinen kalalampi, joita voi  löytää eri puolilta Prahaa. Jinonicessä olevassa pienessä lammessa asuu jopa kilpikonna, jonka joku sieluton omistaja on varmaan jättänyt sinne tajuttuaan, että konna elää liian vanhaks.

Joitakin viikkoja sitten käytiin kaverin kanssa istumassa auringossa yhdellä näistä pienistä kalalammista kaukana kaukana metroverkon ulkopuolella. Rannan lähelle oli pystytetty keinotekoinen hiekkaranta rantalentopalloo varten, ja ravintola ja muutama kioski palveli nälkäisiä ja janoisia retkeilijöitä. Istumapaikkoja rannalla on harvassa, mutta järveä kiertää lenkkipolku, jonka varrella on muutamia penkkejä, ja juoman ostamalla voi ravintolan terassia hyödyntää niin kauan kun ei kukaan häädä pois.

Seuraavana viikonloppuna hyvän sään jatkuessa suuntasin toisen kaverin kanssa (siis kyllä, minulla on enemmän kuin yksi kaveri täällä) pyöräretkelle Karlstejniin, joka on pikkuinen linnakaupunkin noin 35 kilometrin päässä Prahasta. Omaa pyörää ei ole vielä tullut hankittua, mutta Smichovske Nadrazin metroasemalta saa varsin kohtuulliseen 7-8 euron päivähintaan vuokrattua pyörän.

Karlstejnin linna on varsin mainostettu turistinähtävyys Tsekeissä, ja 1300-luvulle ajoittuva linna onkin mahtava rakennelma vuoren harjalla, mutta itse kaupunki on melko pieni, turisteille suunnattu paikka. Ruokalistat voi lukea venäjäksi ja hinnat on samaa luokkaa kuin Prahassa, mutta Karlstejnissa ei ole kuin puolet Prahan ruuhkasta, joten suosittelen. Tällä reissulla en mennyt katsomaan itse linnaa, koska ensinnäkin sinne olisi pitäny kiivetä ja koska juututtiin vuoren juurelle syömään kevyttä lounasta (pannukakkuja ja ranskalaisia) ja jututtamaan tuttuja ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin kaupunkiin. Menoreitti Karlstejniin oli haastava maisemareitti, jossa oli paljon metsätaivalta ja ylämäkiä, mutta takaisin päin tullessa valittiin helpompi reitti, lähinnä tasaista pyörätietä jokivartta pitkin ja välillä paistettua kanaa mutustellen. Koko päivän reitti oli 69,4 kilometriä tarkasti, ja vähän päälle nelisen tuntia vei itse matka. Pisin matka, jonka olen ikinä pyöräillyt.

Viime viikon tärkeimmäksi elämäntapahtumaksi nousi sushibuffetti, jossa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Buffettilounaat on jotain, mitä kaipaan Suomesta. Täälläkin niitä toki löytyy, mutta ei esimerkiksi täältä asunnon tai työpaikan lähettyviltä. Tämä sushibuffetti on keksikaupungilla. 625 korunan hinnalla saa mättää 5 kierrosta sushia, jokaisella kierroksella saa tilata 5 eri sushia per henki, mutta nin monta palaa kuin haluaa. Ehkäpä meihin iski pieni ahneus ensimmäisellä kierroksella ja liioittelimme vatsalaukun vetoisuutta. Tilattiin useita erilaisia "tavallisia" susheja, paistettua sushia, paistettua kalmaria, ja mitäpä vielä. Toisella kierroksella alkoi jo tahti hyytyä, ja loppua kohti pelättiin, että tarjoilija kantaa vielä jonkun lautasen pöytään. Kuten kaverini totesi, tämänkertainen sushitsunami oli kuin buddhalainen opetus: siitä mikä alussa oli nautinnollista, tulee lopussa rangaistus. Sushipaikka laskuttaa erikseen siitä, jos tuhlaa ruokaa, mikä on sinällään hyvä, mutta hieman huolestuttava asia siinä vaiheessa, kun maha on täynnä riisiä ja lautasella on vielä upporasvassa paistettua banaania odottelemassa vuoroaan. Vanha sanonta pitää paikkansa, ahneella on paskanen loppu.

The forest of abandoned things

The weather of this summer here in Prague has been somewhat unpredictable. Even a Finn living abroad gets to enjoy the occasional rainy, cold and grey summer. And naturally because it was a weekend it was even more rainy and cold, so when my friend suggested a Sunday morning walk I wasn't convinced in the beginning. To go out in the damp morning to get pneumonia, wouldn't it be better to stay in bed and read ebooks from my new best friend, Kindle? But when I heard that there is a Chinese style pagoda quite near I made up my pusillanimous mind to venture out to the wild. After all, I need to create a reason to possess a new sports jacket.

One big motivator to go out even though the weather is not so nice is to avoid the crowd. On a rainy Sunday morning around 10 o'clock one can be relatively sure that not even a jump of a mouse will disturb the peace and quiet of the moment. In this city of about a million and three hundred thousand people and ten million tourists (I am not trying to insinuate that tourists are not people, just that any given day they probably triple the population of Prague) it is a futile and exhausting exercise to look for an empty spot.

As assumed, the landscape was empty like in the beginning of the times. People here are quite easy to read. When the weather is good, everybody is out and biking routes, parks and jogging paths are crowded. When the weather is bad, most people will not want to leave the comfort of their warm and cozy sofa to be outdoors. Instead bad weather guarantees that swimming pools, sauna and gym are going to be packed. The best weather for sauna is when it's +35 degrees Celsius. For sure you can sit there in the sauna in noble solitude.

The surroundings or Prague are quite interesting. The nearby areas are the bottom of an ancient ocean and where there used to be a big, wild body of water there are now cliffs from which, if you are lucky, you can pluck a fossil. And in the middle of the huge trees in the forest you can also find an assortment of curiously out-of-place things.  On our route there were statues of the Greek gods. Shabby statues of Zeus, Diana and Cronus were all standing there in the wet forest looking absurd and bohemian, at a respectful distance from each other. Not far from the collection of abandoned statues there was also a tower. On that spot there has been a tower some thousand years even though the current tower probably doesn't date back quite that long. Anyway the landscape from the tower was very beautiful.

And what about the Chinese pagoda? Well, surprisingly enough it was under construction, covered by scaffolding. Never mind, I found a silly cat graffiti. (Supposing that it is a cat). In addition the silent, empty forest boosts the mood and helps to survive the 3 km queues to cashiers in the grocery store and endure someone's sharp elbow between my ribs in a rush our metro without too much frustration.